LUONNE JA KÄYTTÄYTYMINEN

 

I   Yleistä rotumääritelmän luonneosasta

II  Olemassa olevia käyttäytymistä ja luonnetta analysoivia testejä

III Käytössä olevien arviointimenetelmien ongelmat

IV Rodun vahvuudet ja rodussa esiintyvät ongelmat

V  Tulevaisuuden uhat

VI Selviytymismenetelmiä

VII Käytännön ratkaisumalleja koiran ostajien ja omistajien kouluttamiseksi ja tiedon jakamiseksi

 

I YLEISTÄ ROTUMÄÄRITELMÄN LUONNEOSASTA

Rotumääritelmän mukaan dobermanni on perusolemukseltaan ystävällisen rauhallinen, perheeseen kiintynyt ja lapsirakas. Sillä tulee olla eloisa temperamentti ja kohtuulliseksi määriteltävä terävyys. Ärsytyskynnys tulee olla kohtuullisen korkea. Koska dobermannilta edellytetään hyvää ohjattavuutta ja iloista työskentelyä, ovat toimintakyky, rohkeus ja kovuus huomionarvoisia ominaisuuksia. Jotta dobermannin valppaus soveltuisi ympäristöönsä, on kiinnitettävä erityisesti huomiota sen itsevarmuuteen ja pelottomuuteen.

Rotumääritelmän luonneosan virheistä mainittakoon; puuttuva itsevarmuus, liiallinen temperamentti, liioiteltu terävyys, liian alhainen tai liian korkea ärsytyskynnys. Hylkäykseen johtavat; arkuus, hermostuneisuus ja aggressiivisuus.

Dobermanni on viimeisimmän rotumääritelmän mukaan seura-, suojelu- ja palveluskoira. Dobermanni on ainoa rotu, joka on alun perin jalostettu nimenomaan ja vain suojelukoiraksi. Alkuperäisen käyttötarkoituksen rinnalle on dobermannille syntynyt monia muitakin käyttötarkoituksia, kuten kansalliset pk-lajit, terapiakoira, perhekoira, toko, agility, pelastuskoira, avustajakoira jne.

II OLEMASSA OLEVIA KÄYTTÄYTYMISTÄ JA LUONNETTA ANALYSOIVIA TESTEJÄ

Perinteisesti palveluskoirien luonnetta ja ominaisuuksia Suomessa on arvioitu erilaisten palveluskoirakokeiden, rohkeuskokeiden, luonnetestien ja jossain määrin näyttelyssä arvosteltavan kehäkäyttäytymisen avulla. Dobermannilla on rodun kotimaassa ja enenevässä määrin myös muissa rotua harrastavissa maissa käytössä ns. ”Zuchttauglichkeitprüfung” (ZTP). Suomeen on tulossa Ruotsista uusi koirien arviointimenetelmä ”Mentaltest Hundar” (MH). Suomalaisilla kasvattajilla on ollut vapaasti käytettävissään tilastot luonnetesteistä, BH-kokeista, PK-kokeista ja ZTP-tuloksista rotujärjestön tai Kennelliiton ylläpitämiltä internet sivuilta. MH-kuvauksien tuloksia löytyy Ruotsin Kennelliiton ja Ruotsin Dobermanniyhdistyksen kautta.

 

II A Luonnetesti

SDY:n jalostustoimikunta on tulkinnut dobermannin luonteen SKL:n hyväksymän luonnetestin arvosteluperusteiden mukaisesti seuraavaksi.

TOIMINTAKYKY +3 suuri, +2 hyvä

TERÄVYYS +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

PUOLUSTUSHALU +3 Kohtuullinen, hillitty

TAISTELUHALU +3 Suuri

HERMORAKENNE +3 tasapainoinen ja varma, +2 tasapainoinen

TEMPERAMENTTI +3 Vilkas, +2 Kohtuullisen vilkas

KOVUUS +3 Kohtuullisen kova

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

LAUKAUSPELOTTOMUUS +++Laukausvarma, ++Laukauskokematon, +Paukkuärtyisä

Luonnetestit ovat olleet käytössä SDY:ssä vuodesta 1977. Toiveena on ollut, että mahdollisimman suuri määrä koirista käy luonnetesteissä. Tätä kannustaakseen yhdistys on maksanut osan testimaksusta osallistuville jäsenilleen. Luonneteistissä käynti aktiivisuus on kasvanut 90 luvun puolivälistä hyvin. Luonnetesteissä käy vuosittain dobermanneista n. 25–30%. Kaiken kaikkiaan luonnetestin on suorittanut lähes 1500 dobermannia. Tavoitteena on että aktiviteetti säilyy (30 %), vaikka meille tulee uusikin luonteen piirteitä analysoiva testi (MH). Toiveena on, että yhdeksän koiraa kymmenestä läpäisee testin. SDY yrittää suosia omien koirien osallistumista yhdistyksen järjestämiin testeihin.

 

II B ZTP

Rodun kotimaan jalostuskelpoisuustestiin (ZTP), joka kehitettiin jo vuonna 1957 ja tarkennettiin 1976 on kuulunut muiden rotujen vastaavasta testistä poikkeava kohta. Aggressiotestauksen eli ns. ”rohkeuskokeen” lisäksi koira joutuu yksin kytkettynä, vähintään 5m. liinaan, avoimella kentällä kohtaamaan ventovieraan ihmisen. Se ei tässä tilanteessa saa osoittaa pelkoja väistämällä tai pakenemalla, eikä uhkaamalla tai hyökkäämällä (ZTP testiohjeet). 

ZTP:ssä arvostellaan seuraavat ominaisuudet: itsevarmuus, pelottomuus, temperamentti, ohjattavuus, viettialueet, koulutettavuus, ärsytyskynnys, otekäyttäytyminen ja laukaisuherkkyys. Arvosteluasteikkona käytetään sanallista kuvausta erittäin korkea - korkea - kohtuullinen - vähäinen.

Saksan Dobermannyhdistys (DV) edellyttää, että kaikki Saksassa jalostukseen käytettävät koirat ovat suorittaneet ZTP testin. Pelkkä käyttökoe ei Saksassa riitä jalostuskäyttöön. SDY on tukenut ZTP testin suoritusta myös Suomessa. Vaikka testistä suoriutuminen vaatiikin kohtalaisesti koiran koulutusta (suojelukokeen osakohtia), testin yhtenä osiona on koiran sosiaalisen käyttäytymisvarmuuden arviointi. Tätä testin kohtaa pidetään tärkeänä. Mikäli koira ei läpäise ns. paalukoetta se hylätään, tai vajavuudet tässä vaikuttavat lopputulokseen. On todennäköistä, että dobermannin vuosien varrella paremmaksi muuttunut sosiaalinen käytös johtuu juuri tämän momentin vaikutuksesta. Koirien pelokkuus vieraita ihmisiä kohtaan on vähentynyt. Suomessa on ollut mahdollista osallistua jalostuskelpoisuustestiin kerran vuodessa lähes joka vuosi alkaen vuodesta 1992. Testattavien koirien määrä on vaihdellut keskimäärin 7-12 kpl/vuosi. Tavoitteena on, että pystyisimme edelleen järjestämään ZTP testejä vuosittain.

 

II C PK-kokeet

Suomessa dobermannilla on mahdollisuus osallistua lukuisiin pk-kokeisiin (käyttäytymiskoe PAKK, jälkikokeet (PAJÄ ja PAEJ), viestikoe PAVI, hakukoe PAHA, etsintäkoe PAEK, suojelukokeet (IPO, VPG), valjakkohiihto PAVH, pelastuskoirakokeet (kansainvälinen tai kansallinen PERA, PEJÄ, PEHA)), TOKO kokeisiin, agilityyn ja vesipelastuskokeeseen. SDY:llä on käytössä tilastot eri vuosina erityyppisiin kokeisiin osallistuvien koirien määristä. Toiveena on aina ollut, että dobermanni saisi jonkin asteisen koulutuksen. Kokeissa mitataan koulutuksen onnistumista = tuloksia, joten kokeisiin osallistujien määrä ja tulosten saavutusikä saattavat antaa hieman viitteitä koulutettavuus ominaisuuden säilymisestä rodussa. Lajien määrä on suuri, joten jokaiselle palveluskoiran omistajalle pitäisi löytyä koiralleen sopiva kilpailumuoto. Lajien lukumäärä haittaa kuitenkin yhteneväisten ja keskenään verrannollisten tulosten saantia. On myös muistettava, että kokeisiin osallistumattomat koirat eivät ole kaikki ominaisuuksiltaan koulutukseen kelpaamattomia tai missään suhteessa keskimääräistä heikompia. Näiden koirien ominaisuudet jäävät koulutettavuuden suhteen epäselviksi. Dobermannin käyttöä kaikilla pk harrastuksen osa-alueilla on pyritty tukemaan monipuolisesti ja tehokkaasti. Yhdistys järjestää vuosittain kesäleirin, omaa koulutusta pääyhdistyksen ja ala-osastojen toimesta, sekä pyrkii informoimaan jäsenistöä palveluskoiratoimintaan liittyvistä tapahtumista. Tavoitteena on ollut kaikenlaisen koeaktiivisuuden kasvattaminen. Toiveena on ollut, että vähintään 20% koirista olisi saatu koekentille. Tämä ei ole täysin toteutunut vaan kokeissa käy 12-17% ja BH:n suorittaneita on vuosittain 25-30% koirista. Tavoitteena on, että 20% koirista saadaan koekentälle ja 40% suorittaa BH:n.

 

II D MH-arviointi

MH arviointi on ollut käytössä Ruotsissa toistakymmentä vuotta. MH on katsottu Ruotsissa arvokkaaksi menetelmäksi analysoida koiran käyttäytymistä. MH suorittaminen on pakollista ennen kuin pk-rotuista koiraa voi käyttää jalostukseen. Kasvattajat tukevat MH arviointia kannustamalla kokonaisia pentueita osallistumaan tapahtumaan yhtaikaa esimerkiksi pentupäiviensä yhteydessä. Tulosten merkitys kasvaa siksi, että tuloksia saadaan erittäin runsaasti ja siksi, että ruotsalaisilla on käytössään välineet, jolla MH tuloksia käsitellään statistiikan menetelmin. Kasvattajan on mahdollista nähdä eroja eri pentueissaan, eroja eri jalostusurosten jälkeläisissä ja rotujen välisiä eroja. MH vahvuus on myös siinä, että sitä kehitetään edelleen useista intressipiireistä tulevien asiantuntijoiden avulla (biologit, geneetikot, statistikot, koiraharrastajat). Tavoitteena on, että kasvattajat aktiivisesti alusta asti tulevat osallistumaan pentueidensa kanssa MH kuvaukseen.

 

II E Muut arviointimenetelmät

Eräiden julkaisujen mukaan myös koiran omistajat ja kouluttajat voivat antaa sellaisia tietoja koiransa käyttäytymisestä, josta voidaan saada lisävalaistusta kyselyyn vastanneiden henkilöiden omistamien koirien käyttäytymispiirteitä. Tätä arviointimenetelmää voitaisiin hyödyntää myös SDY:ssä. 

 

III KÄYTÖSSÄ OLEVIEN ARVIOINTIMENETELMIEN ONGELMAT

Hyvän käyttäytymistä analysoivan testin tärkeimpiä ominaisuuksia on rodun kannan yksilöiden runsas osallistuminen ko. testiin. Toivottavaa olisi, että testi olisi yksinkertainen järjestää ja sillä olisi mahdollisimman vakioitu suoritustapa. Yksittäiseen testiin on vaikea sijoittaa kaikkia sellaisia tärkeitä ominaisuuksia, jotka tekevät koirasta erinomaisen sosiaalisesti käyttäytyvän kumppanin ja tuloksellisesti toimivan palveluskoiran. Erilaisista testeistä saatujen tuloksien tulisi olla selkeästi ymmärrettäviä ja myöhemminkin hyväksikäytettäviä. Hyvään testiin koiraa ei tarvitse erikseen kouluttaa, ei ainakaan paljoa, sillä koulutus tuo tuloksiin runsaasti häiritsevää ympäristövaikutusta ja vähentää samalla osallistuvien koirien määrää.. Nykypäivänä luonteen ominaisuuksia ja käyttäytymistä arvioitaessa pyritään myös hyödyntämään indeksejä, joilla koirien keskinäisiä eroja voi helpommin ja luotettavammin arvioida. Tätä varten tarvitaan paljon tuloksia, mutta myös, että testien tuloksia pitäisi pystyä käsittelemään helposti tilastomatemaattisin keinoin.

Edellä mainituista syistä koiran ominaisuuksia arvioivat testit Suomessa eivät ole erikoisen hyviä ja kuten käyttäytymisominaisuuksia arvioivat testit yleensäkin, eivät kovin luotettavia (lasketut periytyvyysarvot ovat hyvin matalat). Ne eivät siis täytä hyvän arviointimenetelmän vaatimuksia. Yhdessä ne valottavat kuitenkin eri puolia koiran henkisistä kyvyistä ja kullakin toivoisi olevan annettavanaan hiukan lisätietoa yksilöstä, yhdistelmästä tai koko rodusta. Yleisestä käsityksestä poiketen suuri osa dobermannikasvattajista on kiinnostunut tai erittäin kiinnostunut ottamaan luonneominaisuudet huomioon kasvatustyössään. Olemassa olevien yksittäisten luonnetta arvioivien testien ja kokeiden antaman tiedon luotettavuus yksittäisen koiran ominaisuuksista haittaa kuitenkin merkittävästi onnistunutta ja tuloksellista käyttäytymisominaisuuksien jalostusta. Yksittäistä tulosta tai arviota ei sellaisenaan voi käyttää hyväksi jalostusta suunniteltaessa. Kasvattajan on pakko etsiä lisätietoa kiinnostavan yksilön lähisukulaisten tuloksista ja muista arvioista. Lisänä joudutaan käyttämään kiinnostavan yksilön henkilökohtaista tuntemista tai luotettaviksi koetuista lähteistä saatuja sanallisia arvioita koiran käyttäytymisestä.

 

IV RODUN VAHVUUDET JA RODUSSA ESIINTYVÄT ONGELMAT

Dobermannin käyttäytymistä pidetään yleisesti melko hyvänä. Myös ensikertalainen normaali koiranomistaja tulee toimeen normaalin rodun yksilön kanssa. Rotua on käytetty tuloksekkaasti harrastuskäytössä niin kansallisissa kuin kansainvälisissä palveluskoiralajeissa. Koiran sosiaalinen käyttäytyminen ihmistä ja lajitovereita kohtaan on pääsääntöisesti hyvä, ja on parantunut vuosikymmenten aikana.

Koiran omistamiseen liittyy vastuu ja omistajan on muistettava, että koira tuottaa ympäristölleen haittaa mm. haukunnallaan, ulosteilla ja virtsaamisellaan sekä aggressiivisella käyttäytymisellään. Dobermannilla kuten muillakin roduilla esiintyy ongelmia kuten äänipelkoa, levottomuutta, vokalisaatiota, eroon liittyviä ongelmia, arkuutta ihmisiä kohtaan, ylivilkkautta, keskittymiskyvyn puutetta ja eri syistä johtuvaa hyökkäävyyttä. Yhdistyksen ja koiranomistajien tulee olla hyvin selvillä koiran pitoa vaikeuttavien käyttäytymisongelmien olemassaolosta ja niiden muutoksista (erikoisesti aggressiivisuus ja pelokkuus).

Aggressiivisuutta perheen jäseniä kohtaan voi esiintyä jossain määrin. Omia koiria ja vieraita ihmisiä kohtaan aggressiivisuutta ilmenee vähäisessä määrin. Ongelmat johtuvat usein koiran epävarmuudesta ja peloista tilanteissa, joissa se kohtaa lajitovereitaan, muita eläimiä ja ihmisiä. Dominanssikäyttäytymistä ja siihen liittyvää aggressiivista käytöstä esiintyy vähäisessä määrin. Tämä näkyy koiran pyrkimyksenä hallita fyysistä koskemattomuuttaan, ympäristössään arvostamiaan esineitä, paikkoja tai ruokaansa. Kotialueen tms. "ylipuolustaminen" - piirteitä ei esiinny kovin paljon. Ns. "metsästyskäyttäytymistä, saaliskäyttäytymistä" esiintyy runsaasti, ja näkyy erilaisten liikkuvien kohteiden jahtaamisen halukkuutena.

Ylienergisyyttä, joka näkyy keskittymiskyvyttömyytenä ja ylivilkkautena esiintyy kohtalaisesti. Eroon liittyviä ongelmia, jotka näkyvät haukkumisena, ulvomisena, vinkumisena, tuhoamisena, ulostamisena, virtsaamisena yksin ollessa esiintyy kohtalaisesti.  Ääniarkuutta esiintyy jossain määrin ja se lisääntyy helposti iän myötä. Ääniin (esim. ampumiseen, ukkoseen) liittyvät pelot näkyvät levottomuutena, piiloutumisena, pakenemishalukkuutena, läähättämisenä, kuolaamisena, ulostamisena ja virtsaamisena.

Seuraavassa käsitellään kahta tärkeintä ongelmallista käyttäytymispiirrettä hieman lähemmin

 

IV A Aggressiivisuus

Pohjoismaissa dobermannia ei yleensä liitetä poikkeavaan aggressiivisuuteen. Kansainvälisissä julkaisuissa ja rotua tuntemattomien ihmisten joukossa dobermannia pidetään keskimääräistä hyökkäävämpänä. Aggressiivinen käyttäytyminen on eläinlajeille kuuluva ominaisuus, joka mahdollistaa lajin hengissä säilymisen, lisääntymisen ja ruuan hankinnan. Kesy koira, jolle ihminen tarjoaa suojan, ruuan ja ajoittain lisääntymismahdollisuudetkin ei tarvitse aggressiivisuutta, mutta jossain määrin ominaisuus on aina olemassa. Keskikokoisilla ja suurilla roduilla luonnollinenkin aggressiivinen käytös aiheuttaa enemmän haittaa kuin pienillä roduilla ja monissa tutkimuksissa tärkeä syy koiran eutanasiaan. Lukuisien tutkimusten perusteella aggressiivista käyttäytymistä esiintyy eniten kotioloissa jolloin se kohdistuu usein lajitovereihin tai ihmisiin. Lapset ovat turhan usein aggressiokäyttäytymisen kohteita ja seuraukset ovat usein vakavammat kuin aikuisiin kohdistuessaan . On ilmeistä, että suurin osa koiran kotioloissa aiheuttamista puremistapauksista jää piiloon. Koiran hyökkäävää käyttäytymistä nähdään myös kodin ulkopuolella ja kohdistuu siellä myös niin aikuisiin, lapsiin kuin lajitovereihin ja muihin eläimiin. Tällaiset tapaukset nousevat helpommin esiin.

Aggressiivisen käyttäytymisen käynnistää moni erilainen seikka. Aggressiivisuuden ilmeneminen riippuu ympäristön ja koiran sisäisen reaktiovalmiuden yhteisvaikutuksesta. Dobermannilla esiintyvistä aggressioista tavallisimmat ovat saalis-, dominanssi-, pelko-, ja reviiriaggressiot.

 

IV B Pelot ja eroahdistus

Dobermannia ei harrastajien keskuudessa koeta järin rohkeaksi, joten rodussa esiintyvään arkuuteen, pelokkuuteen ja hermostuneisuuteen pitää kiinnittää suurta huomiota, ja siihen pitää suhtautua jalostuksessa vakavasti. Pelokkuuden on osoitettu periytyvän niin vahvasti, että pelkoja voidaan jalostuksellisin menetelmin hallita. Erilaisissa tutkimuksissa ja testeissä pelokkuudelle on osoitettu jopa 50 % periytymisasteita, joten ominaisuutta on täysin mahdollista yrittää sopivin testimenetelmin parantaa. Pelokkuus saattaa tulla esiin eroahdistuneisuutena. Koiran yksinjääminen voi häiritä naapureita, aiheuttaa taloudellista vahinkoa ja ääritapauksissa koirasta luopumisen tai eutanasian. Pelokkuus on erittäin usein syynä koiran puolustushalukkuuteen ja aggressiiviseen käyttäytymiseen. Sekä Mandrigers’n, että Proschowskyn tutkimuksissa käytöshäiriöt olivat yksi johtavia dobermannin lopettamisen syitä.

 

V TULEVAISUUDET UHAT

Kotikoirien aggressiivinen käytös kohdistaa koiran pitämiseen ja kasvattamiseen maailmanlaajuisesti erittäin suuret paineet, sillä sen aiheuttamat henkiset ja taloudelliset seuraukset ovat yhteiskunnalle suuret.

Monissa maissa Dobermanni esiintyy ns. aggressiivisten rotujen listoilla, jonka perusteella rajoitetaan koiranpitoa, jalostusta ja omistajien asumismahdollisuuksia. Listat ovat maa-, joskus jopa maakuntakohtaisia ja rodut olemassa olevilla listoilla vaihtelevat, samoin rotuja koskevat määräykset. Rodun julkisuuskuvaan tulee meilläkin tulevaisuudessa kiinnittää erityistä huomiota. Skandinaviassa on perinteisesti ollut hyvä koirakuri, joka on vähentänyt vapaana ilman omistajan valvontaa liikkuvien koirien märän lähes minimiin. Omistajan hyvässä valvonnassa olevat koirat onkin todettu tärkeimmäksi onnettomuuksia estäväksi tekijäksi julkisella paikalla. Kotioloissa ja julkisilla paikoilla tapahtuvia vaaratilanteita ja aggressiokäytöstä voidaan ennaltaehkäistä pääsääntöisesti ymmärtämällä koiran aggressiokäyttäytymisen syyt (saalis-, dominanssi-, pelko-, ja reviiriaggressiot).

Pohjoismaissa on yleistynyt palveluskoirien kouluttaminen lajeihin, joissa sen aggressiokäyttäytymistä vahvistetaan. Perinteisen suojelukilpailun lisäksi ns. Mondio Ringin harrastus saa jalansijaa. Saattaa olla, että tällainen koulutus / jalostus lisää koiran valmiutta käyttäytyä aggressiivisesti. Kaiken tyyppisille koirille (ihmisiä väistävät, dominoivat) koulutus ei välttämättä sovi. Koira opetetaan ratkaisemaan ongelmat (itsensä puolustaminen tai saavutettujen hyödykkeiden, esim. suojahiha, suojelu ) hyökkäämällä.

Asiaa tuntematon ulkopuolinen yhdistää helposti koulutuksen ihmisten purettamiseen, joka ei ole hyväksi rodun tai harrastuksen julkisuuskuvalle. On myös ikävää, että tässä ja muidenkin koemuotojen harjoituksissa on edelleen mahdollista käyttää epäeettisiä eläinsuojelulaissa kiellettyjä välineitä kuten sähkö- ja piikkipantaa. Suojeluharrastuksessa pieni osa harrastajista saattaa toimia ”harmaalla” alueella korostaen koiran aggressiivisen käyttäytymisen tärkeyttä, huomioimatta vielä tärkeämpää ominaisuutta – koiran sosiaalista käytöstä ja sitä varten tarvittavien ominaisuuksien säilyttämistä samassa yksilössä. Suojelukoulutus saattaa lähentyä ”taistelukoulutusta”, joka ei ole yhdellekään koirarodulle positiiviseksi koettavaa toimintaa. 

Eräänä uhkana voidaan myös pitää sitä, että suojelukoetoiminnan tuloksia yhä enenevässä määrin painotetaan ”oikeana” tavoitteena jalostuksessa ja muut luonnetta analysoivat testit koetaan hyödyttöminä. Tämä on vastoin tieteellisissä julkaisuissa esitettyjä tuloksia, joissa esimerkiksi luonnetestimme ja MH analyysin kaltaisilla käyttäytymisen arvioinneilla on saatu aikaan jalostuksellista edistymistä ja työkoiramateriaalin parantumista. Perinteisen suojelukokeen antama jalostuksellinen informaatio on tässä suhteessa arvioitu heikoksi ja tutkijat ovat esittäneet parannusehdotuksia koesuorituksiin ja suoritusten arviointeihin.

Yhteiskunnan kannalta tärkeät käyttäytymisen riskitekijät, aggressiiviseen käyttäytymiseen johtavat koiran tarpeet ja pelkotekijät on tiedostettu rotujärjestössä ja niiden esiintyvyyttä on pyritty vähentämään testaamalla koiria esimerkiksi luonnetestin ja ZTP testien avulla sekä tiedottamisella ja koiran kouluttamisella.

 

VI SELVIYTYMISMENETELMIÄ

1. Julkisuudessa esiintyneet purematapaukset ovat usein omistajien tietämättömyydestä, ajattelemattomuudesta ja joskus myös vastuuttomuudesta johtuvia ikäviä tilanteita. Julkinen sana, lehdistö ja tiedotusvälineet nostavat tällaiset asiat mielellään pääotsikoihin, joten rotuyhdistyksen pitää varautua esitettäviin kysymyksiin asiallisilla vastineilla. Suurten, pelottavaksi ja aggressiivisiksi koettujen rotuja edustavien yhdistysten ja Kennelliiton pitäisi kerätä sopivaa tieteellistä materiaalia jaettavaksi tarvittaessa sekä päättäjille, että julkiselle sanalle.

2. Aggressiivisuutta korostavia koulutus- ja kilpailumuotoja pitää tarkkailla ja luoda harrastajille säännöt, jotka ovat yleisesti hyväksyttäviä ja joissa korostetaan koulutuksen vastuuntuntoisuutta. Ennaltaehkäisevästi voi olla tarpeellista pitää nykyistä tarkempaa rekisteriä ja tiedostoja kouluttajista ja koulutettavista ja siten parantaa läpinäkyvyyttä. On tärkeää, että suojelukoulutus pysyy vastuuntuntoisten ja osaavien harrastajien käsissä. Harrastuksessa mukana olevien yksilöiden aggressiivisuutta pitäisi jollakin menetelmällä jatkuvasti valvoa palveluskoirakokeiden kaikilla eri tasoilla. Suojelukoulutetun koiran tulisi olla siten koulutettu että se hyväksyy ainakin normaalisti käyttäytyvän vieraan ihmisen fyysisen kontaktin ilman pelkoa ja uhkaavaa tai hyökkäävää käytöstä kaikilla koulutuksen tasoilla. Dobermannien omassa jalostustestissä (ZTP) koiran pitää hyväksyä se ilman omistajan läsnäoloa. Pystymällä yksiselitteisesti osoittamaan, että suojelukoulutuksen saanut koira ei ole muita lajitovereitaan aggressiivisempi suhteessaan ihmiseen, on mahdollista rauhoittaa julkisuus ja media kohua herättävien tapausten sattuessa.

3. Kookkaiden rotujen kuten Dobermannin aggressiivisen käyttäytymisen perusteisiin tulisi paneutua ja suhteuttaa se yleiseen harrastuskäyttöön soveltuvalle tasolle. Rotua ei pidä suunnata erikoiskäyttöön, vain suojeluharrastukseen soveltuvaksi, sillä tällainen toiminta saattaa houkutella ei toivottuja henkilöitä rodun omistajiksi ja rodun sopeutuminen rotumääritelmän mukaiseksi perhekoiraksi saattaa osaamattomassa jalostuksessa vaarantua.

4. Koulutusmenetelmien, joita koiran koulutuksessa käytetään, tulee olla eläinsuojelullisesti oikeita. Koirat pitää kouluttaa siten, että vaaratilanteisiin koulutuskenttien ulkopuolella ei vahingossa jouduta esimerkiksi saaliskäyttäytymisestä johtuvan aggressiivisuuden vuoksi.

5. Koiran käyttäytymistä pitäisi testata monipuolisesti, koska kukin testi antaa tietoa koiran erilaisista ominaisuuksista.

6. Kaikkea koe- ja harrastustoimintaa tulee tukea samanarvoisesti. Jalostuksellisia rajoituksia tai vaatimuksia käyttäytymisominaisuuksien suhteen tulee asettaa erittäin varovaisesti ja ottaen huomioon tieteelliset tosiasiat testien luotettavuuksista (ominaisuuksien matalat periytyvyys- eli heritabiliteettiarvot). Mahdollisista rajoituksista saatava hyöty ja mahdollisuudet testien hyväksikäyttöön on suhteutettava testien osallistujamääriin ja muiden ongelmien tuomiin rajoituksiin. Rotuyhdistyksen kannattaa tukea uusien testimuotojen käyttöönottoa (esimerkiksi MH ja omistajille suunnatut kyselyt koiran eri ikävaiheissa). Koiran käyttäytymisen analysointi mahdollisimman monipuolisesti antaa yksilön käyttäytymisestä paremman kuvan kuin yksittäinen testi tai koesuoritus.

7. Rotuyhdistyksen jalostustoimikunnan suunnitelmissa on, että koiran omistajille annetaan mahdollisuus kertoa koirassaan esiintyvistä luonteenpiirteistä sairauskyselyä vastaavan tutkimuksen avulla. On myös mahdollista kehittää helppo, nopeasti suoritettava ja yksinkertainen testi tärkeäksi koettujen käyttäytymisominaisuuksien tai vältettävien ominaisuuksien (esimerkiksi pelot, leikkihalukkuus, aggressiivinen käyttäytyminen lajitovereita tai ihmisiä kohtaan) toteamiseksi.

 

VII KÄYTÄNNÖN RATKAISUMALLEJA KOIRAN OSTAJIEN JA OMISTAJIEN KOULUTTAMISEKSI JA TIEDON JAKAMISEKSI

VII A Rotuyhdistyksen ja muiden katto-organisaatioiden (SKL, SPKL) osuus

Rotuyhdistyksen pitää järjestää itsenäisesti tai yhdessä muiden rotuyhdistysten ja Kennelliiton kanssa koulutusta koiran käyttäytymisestä. Koiranomistajat eivät usein koe koirallaan olevan käyttäytymisessä ongelmaa, ennen kuin aggressiivisuus yllättää sekä omistajan, että ympäristön. Tiedon puute on edelleen koiran kasvattajien ja omistajien keskuudessa liian suurta. Kennelliiton tulisi voimakkaammin panostaa tuottamaan ulkomaisten käyttäytymisen asiantuntijoiden kursseja, seminaareja ja tapahtumia suomalaisille koiraharrastajille. Mahdollisimman monelle koiran omistajalle niin yhdistyksiin kuuluville kuin yhdistyksiin kuulumattomille tulisi tarjota riittävästi nykyaikaista tietoa koiran käyttäytymisestä, koiran persoonallisuudesta ja luonteen piirteistä, sekä eläinten oppimisesta ja kouluttamisesta. Kursseilla valmennetaan uusia koiran omistajia ymmärtämään koiransa käyttäytymistä, kouluttamaan koiransa oikein ja oikein metodein sekä huomioimaan muut koiria omistavat tai koirattomat ihmiset ympäristössään. Muissa koirajulkaisuissa esiintyviä kirjoituksia kannattaa lainata käytettäväksi oman lehden lukijakunnan hyödyksi. Yhteiset kokoontumiset (kerhoillat, leirit) ovat tehokkaita tapoja levittää tietoa. Kookkaille koiraroduille pitäisi saada enemmän positiivista julkisuutta kohderyhmänä muu väestö. Näissä tilaisuuksissa pitäisi tuoda esille koirien hyviä ominaisuuksia yhteiskunnan kannalta (terapiakoirat, etsintäkoirat, pelastuskoirat, kuulokoirat jne.). Kennelliiton pitää kattojärjestönä etsiä aktiivisesti kanavia kaikkiin medioihin, luoda kontakteja toimittajiin ja päättäjiin. Kennelliitto voisi toimia kontaktien välittäjänä rotujärjestöihin jota kautta saadaan toimiva väylä rotujärjestöstä mediaan. Koiranettiä pitää laajentaa siten, että luonnetestitulokset saadaan esiin osa-alueittain, samoin tulevat MH tulokset.

 

 

VII B Kasvattajien osuus

Pennun hyvän käyttäytymisen perusta luodaan jo kasvattajan toimesta, sillä siihen vaikuttaa sekä perinnöllisyys että pennun kehitysympäristö. Kasvattajan tulisi asettaa etusijalle pentueen vanhempia valitessaan elinympäristössään sosiaalisesti oikein käyttäytyvät yksilöt. Sekä näyttely- että aggressioperäisten kilpailuominaisuuksien pitäisi painaa valinnassa vähemmän.

Kasvattajan tulee tarjota pennuille henkisesti virikkeinen ja oikea kasvuympäristö ensimmäisistä elinviikoista pennun luovutushetkeen, sillä ne ovat pennun käyttäytymisen ja kehittymisen kannalta ratkaisevan tärkeitä aikoja. Erikoisen tärkeää tämä on jos pennut eivät pääse uusiin koteihinsa 7-8 viikon iässä. Pentujen oikeaa sosiaalista kehitystä täytyy silloin tukea kuljettamalla pentuja kodin ulkopuolella ja totuttamalla niitä erilaisiin ympäristötilanteisiin, ääniin, lajitovereihin, vieraisiin ihmisiin, tuntemattomiin eläimiin.

Kasvattajan vastuulle jää myös sopivien pennunostajien valinta. Dobermannin rotumääritelmän mukaan rodun edustajat eivät vaadi omistajiltaan erikoisosaamista. Kasvattajan pitäisi antaa uudelle omistajalle riittävästi tietoa rodusta, esimerkiksi rodun vilkkaudesta ja arvioida pentueen yksilöiden sopivuus ostajakandidaatille. Kasvattaja on usein ensimmäinen henkilö, jolta pennun omistaja hakee neuvoja, joten kasvattajan tulisi ylläpitää ja kehittää omaa sekä rodun että koiraeläimen käyttäytymistiedon osaamista ja hallintaa.

 

VII C Pennun ostajien osuus

Dobermanni on luonteeltaan, vilkas ja kekseliäs ja tästä syystä tarvitsee omistajan, joka jaksaa ohjata pennun ja nuoren koiran kehityksen yli pahimpien karikoiden. Pennun ostajia pitää opastaa ymmärtämään nopeasti reagoivan koiran käyttäytymisen ohjauksessa esiin nousevat vaikeudet. Dobermannin ostajan kannattaa perehtyä eläimen käyttäytymisen perusteisiin, pennun ja nuoren koiran peruskoulutukseen. Dobermannin haltijan tulee olla vastuullinen koiranomistaja ja ymmärtää, että rotu on kohtalaisen kookas ja vahva, eikä sellaisenaan ole lasten hallittavissa. Koiranomistamista ja pitämistä säätelevät useat lait ja säädökset, joita tulee aina noudattaa ja samalla kunnioittaa muiden koiranomistajien ja koirattomien ihmisten mielipiteitä.

 

VII D Rescue koiratoiminta

On mahdollista, että kansainvälisesti näkyvä koirien hylkääminen yleistyy myös meillä. Syitä koirasta luopumiseen on paljon. Osa johtuu omistajan kokemista koiran käyttäytymisongelmista.  Rotuyhdistysten pitäisi ennakoida muutos ja miettiä miten ns. rescue-koira toimintaa voitaisiin tukea myös yhdistyksen toimesta, ja auttaa löytämään pois annetuille tai hylätyille dobermanneille sopiva uusi koti

 

Lähteet:

Hundens mentalitet, Ingrid Tapper

Der Dobermann, Porträt einer Hunderasse, Schüler Gerhardt, 1990

Zucht und Sport mit dem Dobermann, Vogel Ottmar, 1986

Der Dobermann, Wiblishauser Hans, 1997

Der Dobermann, Wilking Ernst, 1969

My Dobermann, Frankenberger Ernst 1985

Feddersen-Petersen Dorit, Aggressive Hunde – Ein Tierschutzproblem, Schutz des Tieres vot Missbrauch durch den Menschen bedeutet Menschenschutz, Tierärtzl. Umschau 46, 749-754 (1991)