CAH on erittäin vakava ja kliinisesti esiin tullessaan väistämättä kuolemaan johtava sairaus.. Sairauden syytä tai periytymistapaa ei tunneta. On ilmeistä, että oireilevaan muotoon sairaus etenee tuntemattomista ympäristötekijöistä johtuen. Moni koira sairastaa dobermannin hepatiittia oireettomana, ehkä koskaan siirtymättä kliiniseen sairauteen.

Sairautta voidaan epäillä, mikäli laboratoriossa suoritetussa verikokeessa seerumin ALAT-arvo on pysyvästi kohonnut. Lopullinen diagnoosin asettaminen tapahtuu vain kudosnäytteen (biopsia) avulla. CAH:n oireita ovat ruokahaluttomuus, juominen, laihtuminen, limakalvojen keltaisuus ja vatsaan kerääntyvä neste. Tällä hetkellä sairaus näyttää harvinaistuneen, mutta kuinka paljon tietoa siitä ei ole. Kun tarkastellaan koirien tutkimusprosenttia sinällään, arvot ovat hyvät, mutta antavat virheellisen kuvan. Koirat tutkitaan pääsääntöisesti liian nuorina. Vanhemman koiran säännöllinen terveystarkastus pitää sisällään myös maksan toiminnan tutkimukset, sillä osalla koirista ALAT arvot kohoavat vasta myöhemmällä iällä.Tavoitteena tulee olla, että 50% kannastamme saadaan tutkituksi verikokein laboratoriossa (tällä hetkellä Vetlab) ja, että tutkimustulos otetaan myös yli 6-vuotiaalta yksilöltä. Koiraa, jonka maksa-arvot ovat nousseet, ei pitäisi käyttää jalostukseen ennen kuin arvojen kohoamisen syy on selvinnyt, tai arvot ovat normalisoituneet. Sairaaksi todetun koiran sukulaisten jalostuskäyttöä ei ole syytä rajoittaa.

III A3 Munuaisten dysplasia, vajaakehitys

Sairautta on raportoitu dobermannilla kuten lähes kaikilla muillakin roduilla. Sairaus on erittäin harvinainen (1) ja tulee tavallisimmin esille pennulla tai nuorella koiralla. Oireisiin liittyy runsas juominen, laihtuminen, ruokahaluttomuus ja veriarvomuutokset. Sairauteen ei ole hoitoa, sillä munuaiskudoksen vaurioituminen etenee.

III B Vakavat, helposti vammauttavat, joskus kuolemaan johtavat sairaudet

III B1 Vatsalaukun laajentuma ja kiertymä

Äkillisesti syntyvä kaasuuntumistila, joka hyvin lyhyen jopa vajaan puolen tunnin tai ehkä puolen päivän kuluessa johtaa vatsalaukun kiertymään, on osittain rakenteellinen ja osittain ympäristötekijöistä johtuva kiireellistä eläinlääkärinapua vaativa sairaus. Tiedämme, että muun muassa dobermanni kuuluu rotuihin, joilla ontaipumusta sairastua laajentumaan ja sitä seuraavaan kiertymään. Sairautta esiintyy eri muodoissaan (laajentuma, laajentuma/kiertymä) todennäköisesti kohtalaisesti (3).

Kun vatsalaukku laajenee, koira tuntee kipua, joka näkyy eri tavalla eri yksilöillä. Tyypillistä on, että koira yrittää kivusta johtuen juoda. Vatsalaukun laajentuessa veden ja kaasun vaikutuksesta, koira muuttuu levottomaksi, läähättää, yrittää oksentaa tai seisoo jäykästi pää riipuksissa. Kylkikaaren takaosassa pystytään havaitsemaan turvotusta, vatsalaukun työntyessä laajentuessaan esiin kylkiluiden suojasta. Vatsalaukun tyhjennys letkutuksella tai leikkaamalla, on tehtävä mahdollisimman kiireellisesti. Vatsalaukun laajentuma/kiertymäoireisto uusii helposti. Ruokavaliot ja sairauden ennakoiminen mahdollistavat koiran muutoin täysin normaalin elämän. Dobermannilla on ilmeisesti rakenteestaan johtuva taipumus sairauteen. Koska ympäristötekijöillä on voimakas vaikutus, ei ehkä ole mielekästä sulkea laajentuma tai kiertymän sairastanutta yksilöä saati sen sukulaisia pois jalostuksesta. Kasvattajan kannattaa kuitenkin tarkasti harkita jalostuksellisia toimenpiteitään. Mikäli mahdollista partneri yritetään valita sairauden suhteen mahdollisimman vapaista linjoista ja yksilöistä.

III B2 Verenvuototaipumus eli v.Willebrand’n tauti (PEVISA)

V.Willebrand’n sairaus on perinnöllinen verenvuotosairausryhmä. Sairautta esiintyy kolmea eri muotoa. Dobermannilla esiintyvässä muodossa (I) toimivaa v.Willebrandi'n tekijää muodostuu homotsygootisti sairailla jonkin verran,joten vuototaipumus on melko vähäistä. Joskus kuitenkin valitettavin tapahtuu ja koira saattaa menehtyä verenvuotoon.

Sairaus voidaan nykyisin todeta helposti DNA-testauksen avulla jolloin havaittiin sairauden periytyvän autosomaalisesti ja resessiivisesti. (Vetgen). Aiemmin käytössä olleet v.W. tekijän pitoisuuksien määritykset verestä voidaan hyvin epävarmoina tutkimusmenetelminä hylätä.  Faktoritestausten aikana uskottiin virheellisesti sairauden periytyneen autosomaalisesti dominatisti. Laboratorioita, joissa v.Willebrand’a voidaan tutkia geenitestin avulla  löytyy Suomessa (Finnzymes), Saksassa (Laboklin) ja USA.ssa (Vetgen). V.Willebrand’n sairaus pysynee hallinnassa tulevaisuudessa erittäin hyvin käytössä olevan geenitestin avulla. Sairaan ja kantajan, tai kahden kantajan käyttöä ei pitäisi suosia, sillä näistä kombinaatioista on mahdollista saada esiin dominantisti ja siten kliinisesti sairaita yksilöitä. Mikäli yhdistelmästä on mahdollista syntyä sairaita, pentue kannattaa tutkia v.Willebrand’n varalta ennen yksilöiden myyntiä.

III B3 Kaularangan instabiliteetti eli wobbler

Dobermannin lisäksi ongelmaa esiintyy tanskandoggilla mutta myös monella muulla rodulla. Wobbler on monimuotoinen sairaus. Sen oireita ovat esimerkiksi kipu, ontuminen, takajalkojen liikuntahäiriöt ja halvaantuminen.

Sairauden diagnostiikassa röntgentutkimuksessa nähtävät luustomuutokset eivät ole riittävä tutkimus. Kaularangan ahtautuma syntyy pääasiallisesti rtg tutkimuksissa näkymättömistä pehmytosamuutoksista johtuen. Wobblerin kaltaista oireistoa voivat aiheuttaa myös traumaperäiset syyt, kasvaimet, rappeutumasairaudet yms. Tänä päivänä diagnostiikassa käytetään myelografiaa, CT ja magneetti-kuvantamisia. Sairauden ennakoiminen ja vastustaminen ei täten onnistu samalla tavalla kuin esimerkiksi lonkkanivelen kasvuhäiriön vastustaminen. Kaularangan instabiliteettia (Wobbler) esiintyy todennäköisesti eri muodoissaan kohtalaisen usein (3), sillä sairaus on monimuotoinen ja kaikki tapaukset eivät aiheuta kovin pahoja kliinisiä ongelmia. Koiran kanssa voidaan elää lähes ongelmitta, mikäli kaularankaa ei kuormiteta. Vaikka suojeluharrastus ei sovi sairaille koirille, moni muu pk harrastus on mahdollinen. Wobblerin periytymismekanismit ovat epäselvät. Todettujen sairaiden jalostuskäyttöä ei suositella.

III B4 Ristisidevammat

Dobermannilla esiintyy polvinivelen etummaisen ristisiteen repeämästä johtuvia ongelmia melko runsaasti (4). Koiralla esiintyvä ristisiteen osittainen tai totaali katkeaminen on harvoin traumaperäinen. Nykyisin ristisideongelmaa pidetään rappeutumasairautena, joka alkaa jo koiran nuoruusiässä. Ristisiteiden vaurioituminen johtuu sekä koiran anatomiasta, että ympäristötekijöistä. Liian suorat polvinivelkulmaukset ja heikon takajalkojen lihaksiston epäillään kuormittavan ristisiteitä ja altistavat ne myöhemmin repeämille. Koiran anatomiaa voidaan arvioida esimerkiksi näyttelyissä, joissa takaraajojen kulmauksiin tulisi kiinnittää enemmän huomioita ja huonoista polvinivelen kulmauksista tulisi tehdä merkintä arvostelukaavakkeeseen. Vammautuneen koiran operatiivinen hoito on mahdollista, mutta tulokset eivät pääsääntöisesti ole erittäin hyviä. Vamman seurauksena syntyvä nivelrikko invalidisoi koiran helposti hoito-menetelmistä huolimatta. Sairas koira kuormittuu painon kasvamisen myötä, joten jo koiran terveyden kannalta jalostuskäyttö ei ole suositeltavaa. Mikäli koiralla on rakenteellinen taipumus ristisiteiden vammautumiseen, sen partnerin rakenneominaisuuksiin kannattaa kiinnittä erityistä huomiota.

III B5 Harmaakaihi (katarakta)

Rodussamme esiintyy harvinaisena (1) myös harmaakaihia, jonka merkitystä, periytyvyyttä ja yleiseurooppalaista esiintyvyyttä emme vielä tiedä. Harmaakaihi katsotaan useimpien koirarotujen kohdalla vakavaksi sairaudeksi ja on useilla roduilla merkittävässä asemassa PEVISA:ssa tai PEVISA’n kaltaisissa ohjelmissa maailmanlaajuisesti. Dobermanni harrastajien keskuudesta saatujen satunnaisten tietojen perusteella ongelma on saattanut olla olemassa useita kymmeniä vuosia. Harmaakaihi on useimmiten etenevä vika, joka esiintyy eri-asteisena molemmissa silmissä. Etenemisnopeus vaihtelee ja riippuu kaihin tyypistä ja saattaa sokeuttaa koiran. Koira selviää usein erinomaisesti myöhäisikään asti. Kaihileikkauksien kehittyminen on myös parantanut hoitomahdollisuuksia. Sairautta kontrolloidaan virallisen silmätarkastuksen yhteydessä, mutta saattaa olla, että kaikki harmaakaihiin sairastuvat koirat eivät tule esiin nuorella iällä.  Sairautta pitää seurata ja estää sen yleistyminen. Sairaita koiria ei pitäisi käyttää jalostukseen.

III C Vähemmän vakavat sairaudet

III C1 Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli HD/(PEVISA)

Lonkkanivelen kasvuhäiriö on sairaus, jonka vastustuksella on historiallinen perinne. Dobermanni ei koskaan ole ollut tyyppirotu sairastuvuudessa. Siitä huolimatta yhdistyksen (kuten monen muunkin suomalaisen koirayhdistyksen) PEVISA ohjelma käynnistyi juuri tämän vian vastustamisella. Esiintymistiheys ja sairauden vakavuus on eri roduilla erilainen.

Dobermannilla esiintymistiheys on Suomessa noin 30% luokkaa, mikä tuntuu poikkeuksellisen korkealta luvulta verrattuna muiden maiden tilastoihin. Vian röntgenologiseen esiintuloon ja vakavuusasteeseen vaikuttavat myös monet ympäristötekijät (ruokinta, kasvuajan ylipaino, liikunta ja sairaudet). Ympäristötekijöihin on laskettava myös kuvaustekniset tekijät ja rtg kuvien arvostelun subjektiivisuus. Dysplasia periytyy polygeenisesti tai useamman ns. ”major geenin” vaikutuksella. Vikaa ei tästä syystä voida koskaan poistaa rodusta.  Dysplasian vakavuusastetta rodussa voidaan kontrolloida röntgentutkimuksin ja jalostuksellisin toimenpitein. Vain jalostuskäytössä olevien yksilöiden kuvaus ei auta sairauden hallinnassa. Parasta olisi, mikäli myös suuri osa jalostuskäytössä olevien koirien sukulaisista olisi tutkittuja, jolloin jalostuskäytössä oleville yksilöille voidaan laskea indeksiarvoja. Indeksit selvittävät parhaiten koiran todellisen jalostusarvon.

Lonkkavika aiheuttaa harvoin kliinistä vaivaa dobermannille. Voimakkaat muutokset, löysyys ja lonkkamaljan ja reisiluun nupin yhteensopimattomuus johtaa nivelrikkoon. Nivelrikon oireita ovat ylösnousuvaikeudet, liikkumisen ja rasituksen jälkeiset ontumiset ja takaraajojen jäykkyys. Kasvuhäiriön esiintyvyys trendi Suomessa näyttää vastustusohjelmasta huolimatta olevan nouseva. Tämä voi johtua haitallisten geenien siirtymisestä kantaamme 90 luvun voimakkaasta geenivirtauksesta ja sen jälkeisestä typistyskieltojen seurauksena tapahtuneesta pullonkaulaefektistä tai ympäristötekijöistä .  Sairauden esiintyvyys on alhaisempi monessa muussa Euroopan maassa, joten on mahdollista, että arvostelu subjektiivisena toimenpiteenä aiheuttaa voimakasta ympäristöperäistä eroa tuloksiin.  Sairautta esiintyy dobermannilla yleisesti (5), kuitenkin useimmiten lieväasteisena eikä silloin haittaa koiran työkäyttöä. Tavoitteena tulee olla, että 50% kannastamme saadaan kuvatuksi, sekä sairausprosentin painaminen noin 15%:iin ja että D- ja E-asteiset sairaudet saadaan rajoitettua.

III C2 Silmäsairaus eli PHTVL/PHPV / (PEVISA)

Esiintyvyys ja sairauden vakavuus on eri roduilla erilainen. Dobermannilla esiintyvyys on ollut Suomessa pitkään noin 20% luokkaa. Silmäsairauksien luokittelu tarkentui ja muuttui v. 2007, jolloin otettiin käyttöön uusi ECVO’n (European Collage for Veterinary Ophtalmology) tutkimuskaavake. Dobermannilla esiintyvä PHTVL/PHVP sairaus, jonka esiintyvyyttä pidettiin yleisenä (5) erittäin usein lausuntona saatavan PHTVL 1 asteen vuoksi, muuttui kohtalaisen yleiseksi (3), sillä suuri osa PHTVL 1 tapauksista tulkitaan tänä päivänä terveeksi tai rajatapauksiksi (ei diagnoosia). Muut PHTVL muodot ovat meillä erittäin harvinaisia (1). Amerikkalaisessa koiramateriaalissa PHTVL on todennäköisesti erittäin harvinainen (1) silmäsairaus.

Sairaus johtuu sikiökautisista verisuonijäänteistä linssin takapinnalla. Verisuonet, jotka ruokkivat kehittyvää silmää resorboituvat (katoavat) normaalisti syntymään mennessä. Jostain syystä tässä mekanismissa syntyy häiriö ja poikkeava kudosmassa jäänne näkyy silmän tutkimuksessa. Lieväasteisin muoto, jossa verisuonitus näkyy ainoastaan linssin takapinnan pisteytyksenä, ei muutu tai pahene iän mukana (1 aste). Jos verisuonijäänteitä on runsaammin, se aiheuttaa ärsytystä ja linssin takakapseli alkaa samentua. Linssi itsessään voi myös olla epämuotoinen.  Vakavuutta kuvataan asteikolla 2-6, jossa 6 aste ilmaisee koiran olevan kokonaan sokean. Koska näkökyky ei ole tärkein koiran aisteista, ainoastaan erittäin vakavat muutokset häiritsevät koiraa. Hidas eteneminen saattaa johtaa iäkkäämmän koiran näköhäiriöihin ja mahdollisiin pelosta johtuviin käyttäytymismuutoksiin. Tavoitteena tulee olla, että 50% kannastamme saadaan biomikroskoopilla peilatuksi, sekä sairausprosentin painaminen10%:iin ja että toisen asteen ja sitä vaikeammat sairaudet saadaan rajoitettua hajatapauksiin.

PPM, persistoivat pupillamembraanit, (sikiöaikaiset kudossäikeet silmän etukammion alueella) 

Silloin tällöin (2) dobermannilla kuvataan myös PPM löydöksiä. PPM vikaa ei yleensä pidetä vakavana ongelmana ja on sivulöydös silmätutkimuksen yhteydessä. 

III C3 Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi

Vaikuttaa siltä, että dobermannilla (kuten monilla muilla roduilla) Suomessa esiintyy kilpirauhasen vajaatoimintaa jopa kohtalaisen usein (3). USA:ssa esitetyissä tilastoissa dobermanni kuuluu hypotyreoosia sairastavien rotujen kärkiryhmään. Sairauden perinnöllisen muodon aiheuttaa autoimmuunireaktio, joka vähitellen tuhoaa kilpirauhaskudosta. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi joskus olla myös muista syistä johtuvaa. Sairauden oireet ovat yllättävän monimuotoiset vaihdellen erityyppisinä iho-oireina, hormonihäiriöinä, lihomistaipumuksena, haluttomuutena, kylmänarkuutena, rasituksensieto häiriöinä, liikkumisongelmina. Vajaatoiminnan varmistaminen tapahtuu tavallisesti tyroksiinimäärityksen ja kilpirauhasta stimuloivan hormonin määritysten avulla verikokeesta. Monet sairaudet vaikuttavat tyroksiinarvoja madaltavasti, joten joskus raja-arvoiset laboratoriotulosten tulkinta on vaikeaa ja vaatii lisätutkimuksia.  Hoitona käytetään korvaava tyroksiinin antoa, joilla oireet erittäin hyvin pysyvät hyvin hallinnassa ja koira elää oireettomana, mutta jatkuvalla lääkinnällä elämänsä loppuun.

Sairauden jalostuksellinen huomiointi ja kontrollointi verikokein ovat tulevaisuudessa suositeltavia. Koska monet muut sairaudet voivat aiheuttaa virhepositiivisia tuloksia, ja sairaus sellaisenaankin on hoidettavissa ei totaalinen jalostuskielto tällä hetkellä ole järkevää. Sairauden esiintyvyys suomalaisessa dobermannikannassa pitäisi selvittää ja tämän jälkeen miettiä jalostusstrategiat.

III C4 Spondyloosi, selkänikamien yhteenluutuminen

Spondyloosi on melko yleinen (4), muiden rtg tutkimusten yhteydessä helposti havaittava sivulöydös. Sitä esiintyy kaikilla roduilla. Eräillä roduilla (esim. bokseri) sairautta esiintyy paljon.  Spondyloosissa selkärangan nikaman päiden alapinnoille muodostuu luupitoista liikakasvua (osteofytoosi), joka saattaa johtaa kahden nikaman sillottumiseen.  Joskus liikakasvu saattaa ärsyttää lähialueen hermorataa ja tuottaa äkkikäännöksissä, hypyissä jne. kipua. Pääsääntöisesti nikaman alapinnan osteofyytit eivät kuitenkaan aiheuta koiralle kliinistä vaivaa, eivätkä haittaa koiran toimintaa työ- tai muussa harrastuskäytössä. Suomessa on tarvittaessa mahdollista käynnistää spondyloosin vastainen tutkimus. Spondyloosin suhteen tuntematonta jalostusmateriaalia tulee maahan jatkuvasti, joten kokonais-valtainen jalostusohjelma sairauden ehkäisemiseksi on vaikea. Sairauden merkitys suhteessa muiden ongelmien merkitykseen pitää arvioida. Yksittäiset kasvattajat ja rotua harrastavat henkilöt tutkituttavat koiriaan tämän selkäsairauden varalta. Jalostuksessa spondyloosilöydösten määrä suhteessa koiran ikään, jolloin diagnoosi asetettiin pitää ottaa huomioon.  Jos nuorella koiralla (alle 3v.) esiintyy voimakas spondyloosi, kannattaa koiran jalostuskäyttöä ehkä harkita tai pyrkiä löytämään partneriksi iäkkäämpi yksilö, jonka selkästatus sairauden suhteen on määritetty.

III C5 Vestibulaarisyndrooma ja muut tasapainoon vaikuttavat sairaudet

Dobermannilla on satunnaisesti (1) kuvattu pikkupennuilla esiintyviä, tärinöitä ja tasapainohäiriöitä. Syyksi epäillään korvan alueen monimutkaisen tasapainojärjestelmän sairautta. Pennun kehittyessä muut tasapainoa avustavat järjestelmät auttavat niin, että pentu voi elää normaalia elämää, sillä vaiva ei etene.

Nuorilla tai keski-ikäisellä koiralla esiintyy silloin tällöin (3) pään tärinäkohtauksia, joiden syytä ei tiedetä. Koiran pää vapisee, usein levossa, tahdottomasti ylös / alas tai sivusuunnassa. Koira tajunnan taso on normaali ja kohtaus kestää vain hyvin lyhyen ajan. Koiralle, jolla ongelma esiintyy, tulisi suorittaa täydellinen kliininen ja neurologinen tutkimus mahdollisten muiden sairauksien poissulkemiseksi. Vika ei pahene, eikä vaadi minkäänlaista hoitoa ja koira pystyy elämään normaalia elämää. Jalostuskäytön suhteen ei ole rajoituksia.

III C6 Luuston kasvuhäiriöt – panosteitis, osteokondroosi, kyynernivelen dysplasia

Eräillä roduilla nopeakasvuisella, raskasrakenteisella ja voimakasluustoisella yksilöllä on lisääntynyt riski sairastua kasvuhäiriöihin. Ongelmien taustalla on usein sekä yksilön taipumus, että ympäristöstä (esimerkiksi ruokinnasta) johtuvat virheellisyydet. Näiden keskinäinen vaikutus on vaikeasti tulkittavissa. Dobermannilla, kuten monilla muilla keskikokoisilla ja kookkailla roduilla esiintyy panosteiittia jonkin verran (2) ja osteokondroosia (OD) erittäin harvoin(1).

Ontuvalle kipuilevalle kasvuikäiselle dobermannille täytyy tehdä kipuilevan raajan röntgenologinen tutkimus diagnoosin varmistamiseksi. Panosteiitti korjaantuu ruokinnan muutosten, painon laskun ja kasvun loppumisen myötä. Jalostuskäyttöön ei ole rajoituksia. Ellei kasvuikäisellä dobermannilla ole ontumia, sitä ei tarvitse rtg-kuvata ”varmuuden vuoksi”.

III C7 Kasvaimet

Dobermannilla kasvaimet eivät ole keskimääräistä yleisempiä. Mandigers’n tutkimuksessa kasvaimista johtuva kuolleisuus oli pienempi kuin käytösongelmista johtuva. Saman suuntainen tulos löytyy tanskalaisessa julkaisussa. Bonnett raportoi vakuutustilastojen perusteella dobermannilla olevan kasvainten suhteen korkea kuolleisuus , joka ei kuitenkaan ole yhtä merkittävä kuolemansyy verrattuna moneen muuhun rotuun.

Ihokasvaimet

Erilaisia ihokasvaimia esiintyy kohtalaisen usein (3) ymmärrettävästi erikoisesti vanhemmilla koirilla. Mikään ihokasvaintyyppi ei ole yliedustettuna rodussamme.

Verisolukasvaimet.

Dobermannilla esiintyy silloin tällöin (2) trombosytopeniaa, lymfoomaa ja leukemiaa.

Maitorauhaskasvaimet

Näitä kasvaimia esiintyy kohtalaisen paljon tai melko runsaasti (3-4), riippuen narttukoiran iästä.

Suolisto ja vatsaontelon kasvaimet

Ko kasvaimet tuntuvat olevan harvinaisempia (1), samoin hermosto- ja luustoperäiset kasvaimet.

Koiran jalostuskäyttöön kasvaimet eivät aiheuta rajoituksia.

III C8 Ihosairaudet

Dobermannilla esiintyy melko paljon (4)  iho-ongelmia. Kliinisen sairauden syyt ovat moninaiset.

Ihoallergiat

Ruoka-aineista johtuva allergia tai yliherkkyys on yleinen syy kutisevaan ja hilseilevään ihovaivaan. Ongelma on melko yleinen (4) ja erittäin kiusallinen lähes kaikilla roduilla. Sairauden diagnostiikka perustuu tänä päivänä edelleen ns. eliminaatiodieetin käyttöön, sillä laboratoriokokeiden antamat tulokset eivät ole riittävän luotettavia ja antavat runsaasti virhepositiivisia vastauksia. Karvan heikkouksista ja ihosairauksista kärsivä koira pitäisi tutkia ennen jalostuskäyttöä ja pyrkiä määrittämään ongelman syy. Koska karvan laatuun vaikuttavia sairauksia on paljon ja osittain ne ovat tuntemattomia, jalostuksessa käytettävä ohje on, että partnerin ja sen sukulaisten tulisi olla terveitä kaikista ihosairauksista.

Color dilution alopecia CDA, sinisen dobermannin syndroma ja follikulaaridysplasia

CDA kuvattiin alun perin sinisellä dobermannilla ja sai nimensä tästä syystä. Sairaus kuuluu karvafollikkeli sairauksien ryhmään ja liittyy sinisen ja isabellan värin aiheuttavaan laimennos (dilution) tekijään. Sairaus on kuvattu kaikilla roduilla, joilla laimennostekijää esiintyy, mutta esiintyvyys vaihtelee. Sinisistä ja isabellan värisistä dobermanneista suurin osa alkaa oireilla muutaman vuoden iässä. Vaikka kaikki siniset dobermannit eivät oireile, sininen ja isabellan väri eivät ole hyväksyttyjä FCI:n rotumääritelmässä. Sairaus ei johdu laimennostekijästä vaan jostain tekijän lähellä olevan geenialueen poikkeamasta. Oireilevan yksilön karva harvenee, koira kaljuuntuu ja iho on kuiva ja helposti tulehtuva. Mustan ja ruskean koiran laimennostekijä voidaan nykyisin todeta geenitestillä. Follikulaaridysplasiassa, karvatupen vajaakehityssairaudessa kaljuuntumista ja huonokarvaisuutta esiintyy myös muilla  väreillä (ruskea ja musta). Follikulaaridysplasiaa esiintyy dobermannilla nykyisin harvoin (1).

Furunkuloosi

Tämä karvatupen tulehdussairaus esiintyy dobermannilla yleisenä (5). Ilmeisesti lyhytkarvaisilla roduilla on jostain edelleen osittain tuntemattomista syistä johtuen taipumus vaivaan. Taustalla saattaa olla sikaripunkki, kilpirauhasen sairaus, ruoka-aineongelma, mutta yleisimmin altistavaa tekijää tai tekijöitä ei löydetä. Furunkuloosi esiintyy usein syklisesti ja esimerkiksi narttujen hormonitoiminnalla näyttäisi olevan yhteys sen ilmaantumiseen. Tyypillinen lokalisaatio dobermannilla on alaleuan kärkialue. Joskus sairaus leviää myös varpaan väleihin ja pahenee nopeasti mikäli koira pääsee nuolemaan tassujaan. Hoito edellyttää syyn selvitystä, mutta puhtaus, ihon kuivaaminen ja paikallinen tukihoito auttaa yleensä pitämään ongelman kurissa.

Muut ihosairaudet

Ihon oireilu liittyy useaan eri sairauteen. Taustalla saattaa olla allergioiden lisäksi esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, hormonihäiriöt, ulkoloiset, ruokintavirheet ja yleiskunnon lasku tai muut harvinaiset ihosairaudet.

III C9 Suolistosairaudet

Ruuansulatuskanavan oireilu voi johtua monista erilaisista syistä. Ongelmat ovat tänä päivänä yleisiä kaikilla roduilla ja yleistyminen on kasvanut samaan tahtiin teollisen koiran ruuan myynnin kasvun myötä. Oksentelu ja ripulioireita voivat aiheuttaa myös vierasesineet, kilpirauhasen vajaatoiminta, Addisonin tauti, munuaisen toimintahäiriöt, kasvaimet ja monet suolistosairaudet joiden etiologiaa (syytä) ei aina tunneta.  Sairaudelle annetaan usein sen patologisanatomisten löydösten perusteella nimi (esim. eosinofiilinen gastroenteriitti, protein loosing enteropatia jne.), joka valitettavasti harvoin auttaa hoidossa. Suolistosairaudet ovat koirilla yleisiä (5). Dobermannilla kuten muillakin roduilla yleisin syy lienee ruoka-aineallergia tai ruoka-aineyliherkkyys.

Suolistokanavan oireista kärsivä koira pitäisi tutkia ennen jalostuskäyttöä ja pyrkiä määrittämään ongelman syy. Koska suolistokanavan oireisiin johtavia sairauksia on paljon ja osittain ne ovat tuntemattomia, jalostuksessa käytettävä ohje on, että partnerin tai sen sukulaisten tulisi olla terveitä kaikista suolistosairauksista.

III C10 Narkolepsia

USA:ssa  on dobermannilta löydetty perinnöllinen sairaus narkolepsia. Se periytyy dobermannilla autosomaalisen resessiivisesti. Oireyhtymässä yksilö ”nukahtaa” tai menettää liikuntakykynsä yhtäkkisesti ja hetkellisesti. Oire käynnistyy esimerkiksi koiran innostuessa tai kiihtyessä. Narkolepsiaa esiintyy myös ihmisellä ja Stanfordin yliopistolla USA:ssa on oma dobermannikanta narkolepsian tutkimusta varten. Sairaus on erittäin harvinainen (1).

Dobermannilla, kuten monilla muillakin roduilla, esiintyy erilaisia anomalioita ja vikoja, jotka joskus voivat vaikuttaa koiran terveyteen tai sen käyttöön kilpailu ja harrastustoiminnassa tai lemmikkinä.

III C11 Hammaspuutokset ja hampaiden asentovirheet

Hammaspuutoksia esiintyy jalostustyöstä huolimatta edelleen jonkin verran (2). Dobermanni on rotu, jossa on aina pidetty hampaiden puuttumista vakavana virheenä. Hampaiden määrä, niiden asento sekä oikea purenta tarkastetaan näyttelyissä ja jalostustarkastuksissa sekä manner Euroopassa, että meillä. Useimmiten on kyseessä yhden hampaan puute. Puutoksia nähdään jonkin verran (2) välihampaissa (premolaarit) ja etuhampaissa (inkisiivit), harvemmin poskihampaissa (molaarit). Inkisiivien puute saattaa tulla näkyviin jo puuttuvina maito inkisiiveinä. Hampaiden puute tai asentovirheet häiritsevät koiran normaalielämää ja harrastustoimintaa erittäin harvoin. Dobermannin rotumääritelmä suhtautuu hammaspuutteisiin erittäin vakavasti. Jalostuskäyttö ei ole sallittua.

III C12 Tyrät

Erilaiset tyrät ovat dobermannilla harvinaisia (1), vanhemmilla uroskoirilla esiintyy perineaalityriä. Tyriä voidaan korjata hyvin tuloksin, poikkeuksena perineaalityrä, joka uusii helposti. Napatyrän korjaamisleikkaus on kasvattajan osittain korvaama toimenpide. Napatyrä on osoitettu perinnölliseksi viaksi, joten sillä on vaikutusta koiran jalostusarvoon. ( ). Tyrät ovat rodussamme erittäin harvinaisia. Kasvattajan kannattaa pentua valitessaan kiinnittää näkyvään napatyrään huomiota ja miettiä onko kyseistä pentua syytä jättää jalostuskäyttöön.

III C13 Kivesvika.

Kivesvikaa esiintyy rodussamme jonkin verran (2), huolimatta jalostuksellisista vastustustoimenpiteistä. SKL:n määräysten mukaan kivesvikaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Vatsaontelossa sijaitseva kives joudutaan mahdollisesti poistamaan lisääntyneen kiveskasvainriskin vuoksi ja Kennelliitolla on suositus, että kasvattaja korvaa osan leikkauskuluista. Normaalilla urospennulla pitää luovutusiässä (7 vk.) olla molemmat kivekset hyvin tunnettavissa kivespusseissa. Kivesvikaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen (SKL).

Taulukko eri sairauksien esiintyvyyksistä vakaavuusasteen mukaan.

IV SAIRAUKSIEN VASTUSTUKSEEN LIITTYVÄT ONGELMAT

Lähes kaikkien sairauksien kohdalla suuri ongelma on tiedon puute. Diagnostiikka ei toimi luotettavasti, sairauden periytymismekanismit eivät ole tiedossa, sairauden esiintyvyyttä ei ole tutkittu, ja ilman tällaisia perustietoja jalostuksessa käytettävät oikeat ja tehokkaat ratkaisut ovat vaikeita tai täysin mahdottomia.

Suurimmat ongelmat sisältyvät kardiomyopatian ja dobermannin hepatiitin kontrolloimiseen samalla muistaen, että rodulla esiintyy lukuisia muitakin sairauksia ja vikoja. Kardiomyopatia saattaa levitä hallitsemattomasti edelleen ja maksasairaus ”palata” jalostusyksilöihin.

Dobermannin hepatiittia on pystytty valvomaan erittäin hyvin SKL:n PEVISA:n avulla, mutta koirien tuonti on runsasta ja yksinkertaista jalostuskoirien maksaentsyymien tutkimusta ei suoriteta missään muussa maassa. Tuontikoirien oma ja suvun terveys on siten hämärän peitossa. Lisäksi suomalaisen koiramateriaalin tutkimus rajoittuu pääasiassa liian nuoriin yksilöihin, sillä maksan toimintaa tulisi tarkkailla siten, että viimeiset entsyymimääritykset suoritetaan koiran ollessa vähintään 6v. ikäinen.

Rodussa esiintyy monia muitakin sairauksia, kuten Wobbler, v. Willebrand’n sairaus, hypotyreoosi sekä PEVISA:aan kuuluvat lonkkaniveldysplasia ja silmäsairaudet erikoisesti PHTVL, mutta ehkä tulevaisuudessa myös kaihi. Sairauksia on esiintynyt rodussa hyvin pitkään, eikä mikään ole osoittautunut toistaan tärkeämmäksi. Ongelmien lukumäärä tekee kuitenkin jalostuksen haastavammaksi. Kaikilta osin tervettä yksilöä voi olla vaikea löytää, sillä osaa sairauksista on ennakkoon mahdoton todentaa (Wobbler), osa vaatii jatkuvia tutkimuksia (hypotyreoosi), osa on suurelle osalle jäsenistöä tuntemattomia ja kaikkien periytymismekanismi ja lähes kaikkien esiintyvyys (poikkeuksena lonkkavika ja PHTVL) populaatiossa on epäselvä. Uhkana voidaan pitää liiallista terveyden painotusta, jolloin vaaditaan epärealistisia tutkimuksia (Indrebo 2007). Jos sairautta ei esiinny rodussa (kyyneniveldysplasia), tutkimukset tehdään nuorille koirille (spondyloosi), tai tutkimuksia tehdään riittämättömin tutkimusmenetelmin (Wobbler) saadaan lopputuloksena virheellistä tietoa. Tietoa käytetään myöhemmin tietämättä tai tarkoituksella väärin jalostuksessa ja mainonnassa. Liiallinen terveysintoilu johtaa helposti myös tulosten salaamiseen.

V SELVIYTYMISMENETELMÄT

Tärkeimmät jalostuskriteerit, lonkat, silmät, v.Willebrand’n sairaus, luonne ja ulkomuoto ovat arvosteltavissa jo varhain. Kilpirauhasen vajaatoiminta todetaan usein myöhäisemmällä iällä. Ongelmallisimmiksi tällä hetkellä tutkittavista vioista ovat muodostuneet kardiomyopatia ja CAH, jotka molemmat saattavat tulla esiin vasta koiran jalostusiän loppupäässä. Koiran jalostuskäyttöön ottoa ei kannata lykätä näiden sairauksien vuoksi. Jälkeläisarvosteluja ja mahdollisia indekseihin pohjautuvia jalostuskäytäntöjä varten tarvitsemme runsaasti tietoja jalostuskäytössä olevista koirista ja niiden lähisukulaisista.

Jalostustoimikunnan tulee seurata ja kartoittaa kardiomyopatian esiintymistä rodussa ylläpitämällä tiedostoa sairauteen kuolleista yksilöistä ja käynnistämällä terveystarkastukset. Sairauden seulontaan käytettävä tutkimusmenetelmä, jota voitaisiin käyttää jalostukseen käytettäville koirille, sairaaksi todettujen yksilöiden sukulaisille ja muille dobermanneille, voisi olla verikokeista määritettävä canine proBNP ja troponiini I testi. Testi pitäisi olla suoritettu ja normaali enintään 3kk ennen astutusta kaikilla jalostuskäytössä olevilla koirilla. Mikäli koiralla todetaan kohonneita arvoja, on syytä tehdä laajempi (ja kalliimpi) sydämen jatkotutkimus sydämen kaikututkimuksella ja haluttaessa 24t EKG (Holter) määrityksillä. Tulokset ovat voimassa 1v. Tämä käytäntö astuu voimaan erillisellä päätöksellä, kun tutkimusmenetelmät saadaan käynnistettyä sopivan laboratorion ja eläinlääkäriasemien kanssa.

Jalostustoimikunta vastaa edelleen PEVISA:sta saatavien tutkimustulosten kirjaamista ja näistä saatujen tietojen jakamista rodunharrastajille. Indeksijalostuksen käyttöönotto voisi helpottaa esimerkiksi lonkkavian vastustustyötä, mikäli Kennelliitossa olevat rekisteröintien virheellisyydet ja näistä seuraavat analyysivirheet kyettäisiin korjaamaan.

Jalostustoimikunnan tulee seurata muiden dobermannilla ilmenevien sairauksien esiintymistä ylläpitämällä tiedostoa, johon jäsenkunta voi lähettää tietoja koirallaan todetuista sairauksista ja kuolinsyistä.

Jalostustoimikunta voisi käynnistää muita sopivaksi katsomiaan kyselyjä, esimerkiksi dobermannin eliniän pituuden kartoituksen.

Jalostustoimikunta tiedottaa sairauksista rotulehdessä ja koulutustilaisuuksissa, järjestää tarvittaessa yhteistarkastuksia, tuottaa vuosittain ”Vuosikirjan”, joka sisältää tiedot ainakin näyttely-, kilpailu- ja testituloksien lisäksi tiedot virallisista sairaustutkimustuloksista ja ylläpitää Internet sivustoa, josta em. tulokset ovat nähtävillä

Jalostustoimikunta pyrkii ylläpitämään omaa osaamistaan siltä osin, mikä koskee sairauksien genetiikkaa ja diagnostiikkaa perehtymällä kirjallisuuteen ja osallistumalla sopiville kursseille (esimerkiksi Kennelliiton jalostuspäivät ja muut vastaavat tilaisuudet).

Jalostuksessa käytetään hyväksi tietoja, jotka ovat mahdollisimman luotettavia, keskenään vertailukelpoisia, laaja-alaisesti käytettävissä ja kansainvälisesti hyväksyttyjä.

Lähteet:

Yleisesti rodussa esiintyvistä sairauksista:

Bonnett B, (1997), Mortality in insured Swedish dogs: rates and causes of death in various breeds, The Veterinary Record, 1997, July 12,

Indrebo A (2007), Animal welfare in modern dog breeding. Acta Veterinaria Scandinavica 2008, 50 (Suppl 1):S6, http://www.actavetscand.com/content/50/S1/S6

Laitinen J, (2000), Rotukoirilla esiintyvien sairauksien kartoitus (FCI:n ryhmät 2 ja 4), Syventävät opinnot, HY, Eläinlääketieteellinen tdk, Kliinisen eläinlääketieteen laitos

Leppänen M, (2000), Utilizing health programmes for controlling canine genetic diseases in Finland. Väitöskirja, HY, Eläinlääketieteellinen tdk. https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/740/utilizin.pdf?sequence=1, tai http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/ela/kliin/vk/leppanen/utilizin.pdf

Mandigers P (2006) Morbidity and mortality in 928 Dobermanns born in the Netherlands between 1993 and 1999. The Veterinary record 2006, 158(7)

Spesifiset sairaudet:

Axelson L, (2006) Koiran atooppisen ihottuman siedätyshoito. Kirjallisuuskatsaus ja retrospektiivinen tutkimus 86 atooppista ihottumaa sairastavan koiran siedätyshoidon vaikutuksesta. Syventävät Opinnot, HY Eläinlääketieteellinen tdk, Kliinisen eläinlääketieteen laitos

Bell J,(2003) Risk Factors for Canine Bloat. Tufts' Canine and Feline Breeding and Genetics Conference, 2003, http://www.hungarovet.com/wp-content/uploads/2008/08/bloat-risk-factors.pdf

Boretti F. S (2006), Diagnostic specificity of canine thyrotropin in the diagnosis of Hypothyroidism in dogs. European Journal of Companion Animal Practice 2006, 16;2, http://www.fecava.org/files/ejcap/427.pdf

Calvert C. (2008), Cardiomyopathy in Doberman Pinschers. Kirk’s Current Veterinary Therapy XIV

Craven M. (2006), Canine inflammatory bowel disease: retrospective analysis of diagnosis and outcome in 80 cases (1995-2002), European Journal of Companion Animal Practice 2006,16;1, http://www.fecava.org/files/ejcap/335.pdf

De Decker (2008),  Complications in a dog with disc associated Wobbler syndrome. Vlaams Diergeneeskundig Tijdschrift, 2008, 78. http://vdt.ugent.be/code/showupload.php?id=344

Domanjko-Petrič A. (2002) Dilated cardiomyopathy in the Dobermann dog: survival, causes of death and a pedigree review in a related line. Journal of Veterinary Cardiology 2002; 4, http://igitur-archive.library.uu.nl/dissertations/2005-0415-200010/c2.pdf

Domanjko-Petrič A. (2008) Diagnostic methods of cardiomyopathy in dogs Domanjko Petric - old and new perspectives and methods. Slov Vet Res 2008; 45 (1) http://www2.vf.uni-lj.si/veterina/zbornik/SlovVetRes_45_(1).pdf#page=6

Egenvall A, (2006), Heart Disease as a Cause of Death in Insured Swedish Dogs Younger than 10 Years of Age. J Vet Intern Med 2006;20

Flückiger M, (2007) How to take and read hip joint radiographs in a structured way, European Journal of Companion Animal Practice, 2007,17: 2

Fossum T. (2007) Gastric Dilatation Volvulus - What’s New? Proceedings of the Southern European Veterinary Conference & Congreso Nacional AVEPA, 2007 - Barcelona

Frey R, (2008), Kvalsterallergi. Doggy Rapport 1/08. http://www.doggyrapport.se/doggyrapport/08/rapport0108.pdf

Frykman O, (2008), Spondylos (spondylosis deformans) Doggy Rapport 2/08, http://www.doggyrapport.se/doggyrapport/08/rapport0208.pdf

Frykman O, (2004), Knäledsproblem hos hund del1. Doggy Rapport 4/04, http://www.doggyrapport.se/doggyrapport/04/rapport0404.pdf

Hedhammar Å, (2007), Canine Hip Dysplasia as influenced by genetic and environmental factors. European Journal of Companion Animal Practice, 2007,17: 2 , http://www.fecava.org/files/ejcap/677.pdf

Häggström J, (2008) Dilated Cardiomyopathy in Dogs: Diagnosis and Treatment, WSAVMA congress 2008, Ireland. (http://www.vin.com/proceedings/Proceedings.plx?CID=WSAVA2008&PID=23968&Category=3860&O=Generic)

Ihantola M (2001), SDY kasvattajapäivät

Ihantola M, von Willebrand’n sairaus, Dobermanni

Janutta V, (2006), Complex Segregation Analysis of Canine Hip Dysplasia in German Shepherd Dogs. Journal of Heredity 2006, 97(1)

Johnstone I, (1981),Von Willebrand's Disease in Two Families of Doberman Pinschers The Canadian Veterinary Journal 1981 Volume 22 August No. 8. http://www.pubmedcentral.nih.gov/picrender.fcgi?artid=1789951&blobtype=pdf

Johnstone I, (1986) Canine Von Willebrand's Disease: A Common Inherited Bleeding Disorder in Doberman Pinscher Dogs. The Canadian  Veterinary  Journal 1986 September; 27(9) http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?artid=1680304

Kim JH, (2005) Color-dilution alopecia in dogs. J Vet Sci. 2005, 6(3) (http://www.vetsci.org/2005/pdf/259.pdf)

Lautersack O, (2002a)Das Wobbler-Syndrom (Zervikale Spondylomyelopathie) beim Dobermann–Ätiologie, klinische Symptomatik und bildgebende Diagnostik Teil 1. http://www.kleintierklinik-ettlingen.de/images/publikationen/drlautersack/wobbler_dobermann_teil_1.pdf

Lautersack O, (2002b)Das Wobbler-Syndrom (Zervikale Spondylomyelopathie) beimDobermann – Untersuchungen zu Wirbelanatomie und Biomechanik Teil 2, http://www.kleintierklinik-ettlingen.de/images/publikationen/drlautersack/wobbler_dobermann_teil_2.pdf

Leppänen M, (1999) Controlling canine hip dysplasia in Finland. Prev Vet Med 1999, 42

Leppänen M, (2000a) Estimation of heritability for hip dysplasia in German shepherd dogs in Finland. J Anim Breed Genet 2000, 117

Leppänen M, (2000b) Factors affecting hip dysplasia in German shepherd dogs in Finland: efficacy of the current improvement programme. J Small Anim Pract 2000, 41

Lilliehöök I, (2007), Hypotyreos hos hund, Doggy Rapport 4/07, http://www.doggyrapport.se/doggyrapport/07/rapport0407.pdf

Mandigers P (2004) Chronic hepatitis in Doberman pinschers. A review. The Veterinary quarterly 2004, 26(3)

Marschall Y (2007), Identification of Quantitative Trait Loci (QTL) for canine hip dysplasia in German shepherd dogs. Inaugural dissertation, Tierärztliche Hochschule Hannover. (http://elib.tiho-hannover.de/dissertations/marschally_ws07.pdf)

McKeever Dermatology Clinics, http://www.mckeevervetderm.com/documents/diseases/ColorDilutionAlopecia.pdf

Meurs K, (2007) A Prospective Pedigree and Linkage Analysis of Familial Dilated Cardiomyopathy in the Doberman Pinscher. ACVIM 2007

Miller, WH. (1990a) Colour dilution alopecia in Doberman Pinschers with blue or fawn coat colour: a study on the incidence and histopathology of this disorder. Veterinary Dermatology 1990 1,3.

Miller, WH. (1990b) Follicular dysplasia in adult black and red Doberman Pinschers. Kirjassa:Veterinary Dermatology 1990 1,4

Mäki K, (2000) Estimates of genetic parameters for hip and elbow dysplasia in Finnish Rottweilers. J Anim Sci 2000, 78, 1141-1148.

 Mäki K, (2002) Genetic variances, trends and mode of inheritance for hip and elbow dysplasia in Finnish dog populations. Anim Sci 2002, 75, 197-207.

Mäki K, (2004) An indication of major genes affecting hip and elbow dysplasia in four Finnsih dog populations. Heredity 2004, 92, 402-408.

Mäki K. Oikea painotus jalostuksessa saa aikaan terveitä koiria, Internet;http://www.koiranjalostus.fi/oppaat_lonkka.htm

Oyama M (2007), Evaluation of an NTerminal Pro BNP Assay in Dogs with Heart Disease Mark

ACVIM 2007

Roosje P.(2005), Canine atopic dermatitis: new concepts, European Journal of Companion Animal Practice 2006,15;2, http://www.fecava.org/files/ejcap/279.pdf

Schmerbach K (2006) Untersuchungen zur Kniegelenkwinkelung des Hundes im Hinblick auf die Ruptur des vorderen Kreuzbandes unter besonderer Berücksichtigung des Tibiaplateaus. Diss Leipzig 2006, http://deposit.ddb.de/cgi-bin/dokserv?idn=979048931&dok_var=d1&dok_ext=pdf&filename=979048931.pdf

Schmerbach K, (2007),Untersuchungen zur Kniegelenkwinkelung des Hundes im Hinblick auf die Ruptur des vorderen Kreuzbandes unter besonderer Berücksichtigung des Tibiaplateaus. Tierärztl Prax 2007; 35 (K)

Stades F (2007), The ECVO hereditary eye disease Scheme, European Journal of Companion Animal Practice, 2007,17:3, http://www.fecava.org/files/ejcap/EJCAP%2017-3%20p214-220%20The%20ECVO%20hereditary%20eye%20disease%20Scheme.pdf.pdf

Speeti M, (2004), DOBERMAN HEPATITIS comparison of subclinical and clinical stages and evaluation of etiopathogenesis of the disease. Väitöskirja, HY, Eläinlääketieteellinen tdk.  https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/738/doberman.pdf?sequence=1 tai http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/ela/kliin/vk/speeti/doberman.pdf

Tsai K, (2007). Understanding hereditary diseases using the dog and human as companion model systems Mamm. Genome(2007, 18.( http://www.pubmedcentral.nih.gov/picrender.fcgi?artid=1998873&blobtype=pdf)

Wallin B, (2005), Ärftliga ögonsjukdomar hos hund del3, Doggy Rapport 1/05 http://www.doggyrapport.se/doggyrapport/05/rapport0105.pdf

Wallin B, (2004), Ärftliga ögonsjukdomar hos hund del3, Linsen. Doggy Rapport 2/04,

http:// www.doggyrapport.se/doggyrapport/04/rapport0204.pdf

Weidl B, (1998) Beitrag zur Spondylosis deformans beim Hund. Diss. Berlin, http://deposit.ddb.de/cgi-bin/dokserv?idn=96112525x

Wess G, (2008) Evaluation of a 5Minute ECG in Comparison to the 24HourECG to Diagnose DCM in Doberman Pinschers. ACVIM 2008

Vetgen Laboratories, vWD Type I, http://www.vetgen.com/canine-vwd1.html

Vetgen Laboratories , DNA Studies in Doberman von Willebrand's Disease, http://www.vetgen.com/canine-ref-vwd.html

Vetgen Laboratories , FAQ's about vWD in Doberman Pinschers, http://www.vetgen.com/canine-ref-vwd-faq.html

Vetgen Laboratories Correlation of DNA test with factor assay, http://www.vetgen.com/canine-ref-assay.html

Zander S, (2002) Diagnostik von Wirbelsäulenerkrankungen bei Hunden mit Hilfe der Computertomographie im Vergleich zur Myelographie. Diss. Hochschule Hannover http://deposit.ddb.de/cgibin/dokserv?idn=967220661&dok_var=d1&dok_ext=pdf&filename=967220661.pdf