skip to Main Content

Suomen Dobermannyhdistys on vuonna 1950 perustettu valtakunnallinen rotujärjestö. Sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on herättää harrastusta kenneltyöhön ja varsinkin dobermannrotuun, sekä edistää rodun jalostusta ja ohjata jäseniään oikein hoitamaan, kasvattamaan ja kouluttamaan koiriaan.

Oulunkylän maja - ja kenttä

Katuosoite: Jokiniementie 1, Helsinki
testilogo_volx

Suomen Dobermannyhdistys ry - vuodesta 1950

© Susanna Eksymä
Suomen Dobermannyhdistys ry | Finska Dobermannförening rf
© Katja Suvanto

Dobermann on monipuolinen harrastuskoira. Se nauttii liikkumisesta ja aivotyöskentelystä erilaisten tehtävien muodossa.

Dobermannin kanssa voikin harrastaa monipuolisesti eri lajien parissa. Vetoharrastuslajit tarjoavat liikuntaa niin koiralle kuin omistajallekin. Erilaiset tottelevaisuus- ja maastolajit puolestaan tarjoavat sopivia tehtäviä, joissa dobermann saa käyttää älyään ja luonnollisia taipumuksiaan hyväksi.

Lue lisää eri harrastuslajeista alta klikkaamalla otsikkoa.

Agility on ihmisen ja koiran yhteistyöhön perustuva liikuntamuoto, joka sopii kaiken ikäisille ihmisille. Suomessa agilityn parissa liikkuu yli 10 000 harrastajaa.

Agilityssa ihmisen ohjaama koira suorittaa tuomarin suunnitteleman esteradan virheettömästi ja mahdollisimman nopeasti. Ohjaaja liikkumalla, kehonsa liikkein ja ääntään käyttäen ohjaa koiraa suorittamaan radalla olevat esteet. Parhaimmillaan agilitysuoritus on ohjaajan ja koiran saumatonta yhteistyötä. Lajissa voi kilpailla tai sitä voi harrastaa ihan vain omaksi ja koiran iloksi.

Agility on sallittu kaikille, niin rotukoirille kuin sekarotuisillekin.

Koirat kilpailevat kolmessa eri luokassa: 1-luokka, 2-luokka ja 3-luokka. Luokissa edetään taso kerrallaan. Luokkien lisäksi koirat jaotellaan myös kokonsa mukaan: mini (alle 35 cm), medi (35-42,99 cm) ja maxi (43 cm ja suuremmat).

Kaikki koirat tarvitsevat peruskoulutuksen ja niiden tulee suhtautua ympäristöön ja liikenteeseen välinpitämättömästi. Jokainen koiranomistaja voi mitata koiransa yhteiskuntakelpoisuuden osallistumalla käyttäytymiskokeeseen. Kokeeseen saavat osallistua kaikki tunnistusmerkityt koirat, myös rekisteröimättömät. Käyttäytymiskokeen tarkoituksena on selvittää koiran yhteiskuntakelpoisuus, ja vain koulutustunnuksen (BH) saavuttaneet koirat saavat myöhemmin osallistua palvelus- ja pelastuskoirakokeisiin.

Käyttäytymiskokeen tottelevaisuusosuus sisältää seuraamisen sekä taluttimessa että vapaana, liikkeestä istumisen, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon sekä paikallaolo -liikkeet. Hyväksyttävään suoritukseen vaaditaan vähintään 70 % maksimipistemäärästä.

Käyttäytymiskokeen toinen osuus suoritetaan joko kadulla, torilla, liikekeskuksessa tai muulla yleisellä paikalla, jossa tarkistetaan koiran suhtautuminen normaaliin liikenteeseen. Koiran tulee suhtautua valinpitämättömästi ja positiivisesti ohikulkeviin ihmisiin, koiriin, autoihin, polkupyöriin, lastenvaunuihin, rullaluistelijoihin ja muihin tavallisesti liikenteessä kohdattaviin tilanteisiin. Koetta ei arvostella pistein, vaan tuomari tarkkailee koiraa eri tilanteissa ja niiden perusteella joko hyväksyy tai hylkää sen suorituksen.

Käyttäytymiskoe on uudelle koiranohjaajalle helppo ja miellyttävä aloitus koetoimintaan. Koirien suorituksia ei aseteta paremmuusjärjestykseen, vaan kaikki hyväksytysti kokeen suorittaneet koirat saavat koulutustunnuksen.

Harvinaisempi harrastusmuoto dobermannien parissa, MEJÄ, on metsästyskoirille suunniteltu jäljestämiskoe, jossa koira seuraa maastoon jääneitä verijälkiä kaadolle (hirvieläimen sorkka).

Myös dobermannin kanssa tämä harrastusmuoto onnistuu. Metsästyskoirien jäljestämiskokeen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistäeläimen verijälkeä.

Virallisissa MEJÄ-kokeissa dobermannilla on kilpailtu vasta vähän.

Palveluskoiratehtävissä hyödynnetään koiran luontaisia taipumuksia, sen ylivertaisen erinomaista hajuaistia ja laumaeläimen taipumusta puolustaa laumaansa ja asuinreviiriään ulkopuolisilta.

Palveluskoirakokeet on kehitetty palveluskoirarotujen käyttökokeiksi, joissa tarkistetaan koiran luontaiset taipumukset suoriutua erilaisista tehtävistä ja kyky omaksua sille annettu koulutus. Kokeet sisältävät tottelevaisuus- ja maasto-osuudet, lukuun ottamatta erikoisjälkikoetta ja valjakkohiihtoa, joissa on vain varsinainen maasto-osuus.

Tottelevaisuusosuudessa tarkistetaan koiran ohjattavuus, temperamentti, vietti- ja työskentelykestävyys sekä hermorakenne erilaisilla suorituksilla, kuten paikalla makaaminen, seuraaminen ohitettavista ihmisistä, liikkeestä istuminen, liikkeestäseisominen ja liikkeestä maahanmeno, luoksetulo, eteen lähetys sekä esineen noutaminen tasamaalla ja ylittämällä erilaisia esteitä.

Kokeiden maasto-osuuksissa hyödynnetään koiran erinomaista hajuaistia erilaisissa etsintätehtävissä. Jäljestämiskokeissa koiran tehtävänä on ihmisen kulkeman jäljen seuraaminen eli jäljestäminen. Hakukokeessa koira etsii piiloutuneita ihmisiä. Viestikokeessa koira juoksee maastossa vieden viestiä kahden ohjaajan välillä. Kaikissa kansallisissa lajeissa on lisäksi esine-etsintä, jossa koira etsii ja tuo ohjaajalleen maastoon pudotettuja esineitä. Suojelukokeissa koiran tulee puolustaa itseään ja ohjaajaansa uhkaavasti käyttäytyvää vierasta vastaan ja lisäksi kokeessa on jäljestämisosuus.

Käyttäytymiskoe (BH) täytyy olla suoritettu ennen osallistumista palvelus- tai pelastuskoirakokeisiin, lukuunottamatta valjakkohiihtokilpailuja ja opastuskoetta.

Suomen Palveluskoiraliiton sivuilta löytyy kattava kuvaus eri palveluskoiralajeista:

Pelastuskoiralla tarkoitetaan kadonneiden ihmisten etsintään, viranomaisten avuksi, koulutettua ja tarkastettua koiraa, joka kutsutaan tarvittaessa avustamaan etsinnässä. Käytännön etsintätehtävät voivat sisältää muun muassa metsään eksyneen etsintää ja poikkeusoloissa ihmisten etsintää sortuneista rakennuksista.

Etsinnöissä pelastuskoira on erinomainen apu tarkan hajuaistinsa, kestävyytensä ja ketteryytensä ansiosta. Koira kykenee seuraamaan useita tunteja vanhoja jalanjälkiä, jotka eivät ole silmin nähtävissä.

MISSÄ KOULUTUS TAPAHTUU?
Pelastuskoirat koulutetaan paikallisissa palvelus- ja pelastuskoirayhdistyksissä. Koulutus sisältää hallittavuuden (tottelevaisuus) lisäksi henkilöetsinnän maastossa ja jäljestämisen. Yhdistykset järjestävät erilaisia koulutus- ja harjoitustilaisuuksia joissa koulutetaan sekä koiraa että koiranohjaajaa etsintätehtäviin.

MILLAINEN KOIRA JA OHJAAJA SOPII PELASTUSKOIRATOIMINTAAN?
Pelastuskoiratoimintaa ei ole rajattu vain tietyn rotuisille koirille, mutta koiran on oltava rakenteeltaan terve ja hyväkuntoinen. Pelastuskoiran tulee olla sekä ihmisille että toisille koirille ystävällinen ja luottavainen. Sillä tulee olla erinomainen hajuaisti ja taipumus sen käyttämiseen ohjaajan ohjauksessa.

Pelastuskoiratoiminta asettaa vaatimuksia myös koiranohjaajalle. Ohjaajan tulee kouluttautua ja olla stressiä ja hankalia olosuhteita pelkäämätön. Hänen tulee rehellisesti tiedostaa ja tunnustaa sekä omansa että koiransa rajat toimittaessa vaativissa olosuhteissa.

Pelastuskoirakon (koira ja ohjaaja) suoritettua palveluskoira- tai pelastuskoiraliiton tasovaatimusten mukaiset pelastuskoirakokeet tulee sen suorittaa VIRTA eli Pelastuskoirakon käyttöönottotarkastus viranomaiskäyttöön. Vain VIRTA –testin läpäisseitä koirakoita käytetään poliisien apuna henkilöetsintätehtävissä. Koirakolla tulee olla Vapaaehtoisessa Pelastuspalvelussa (Vapepa) toimivan koiraryhmän ryhmänjohtajan/ryhmän edustajan suositus tarkastukseen pääsemiseen.

Koirien koulutustasoa on koko ajan ylläpidettävä ja kehitettävä. Kokeet on uusittava vähintään kahden vuoden välein jotta koirakko pysyy hälytystasolla. Luotettava pelastuskoira suoriutuu huomattavasti vaativammista etsinnöistä kuin koesuorituksissa edellytetään.

MITEN MUKAAN TOIMINTAAN?
Pelastuskoiratoimintaan pääsee mukaan ottamalla yhteyttä paikkakunnalla toimivaan pelastus- tai palveluskoirayhdistykseen. Yhdistykset järjestävät koulutustilaisuuksia sekä maastoissa että raunioilla. Hyvä lähtökohta pelastuskoiralle on jo valmiiksi suoritettu käyttäytymiskoe sekä jäljestämis- ja henkilöetsintäkoulutus. Rauniokokeilla ei ole enää mahdollista päästä hälytystasolle.

Pelastuskoiratoiminta toimii osana Vapapaehtoista Pelastuspalvelua (Vapepa). Hälytystehtäviin päästäkseen täytyy koirakon kuulua Vapepan alaiseen hälytysryhmään. Kadonneen henkilön etsintää johtaa aina poliisi.

Tottelevaisuuskoe eli TOKO on kaikille roduille ja myös sekarotuisille sallittu laji. Laji luo pohjaa perustottelevaisuuden kouluttamiseen sekä hyvään koiran ja ohjaajan yhteistyöhön.

Kokeessa on neljä eri luokkaa: alokasluokka, avoin luokka, voittajaluokka ja erikoisvoittajaluokka. Kokeessa tuomari pisteyttää liikkeet, korkein arvosana on 10. Loppupistemäärä jaetaan kolmeen eri luokkaan: 1-tulos, 2-tulos ja 3-tulos. Kilpailuluokasta seuraavaan päästäkseen koiran on saatava 1-tulokseen oikeuttavat pisteet. Pistemäärä vaihtelee luokittain. Voit tutustua eri luokkien liikkeisiin ja pisteytykseen Kennelliiton sivuilla.

TOKO-kokeista voi saada myös koulutustunnuksia. Esimerkiksi alokasluokasta voi saada koulutustunnuksen TK1 kun koira on saavuttanut kolme kertaa 1-tulokseen oikeuttavat pisteet. Tämän jälkeen koiran on siirryttävä seuraavaan luokkaan.

Lajista voi myös valioitua. Koiran tulee saada erikoisvoittajaluokasta 3 x 1-tulos eli TK4. Tämän lisäksi vaaditaan näyttelytulos, laatuarvosana ”Hyvä”.

Tässä harrastuksessa vetäminen on sallittua! Valjakkourheilu eri muodoissaan on mukava harrastus, jossa koira saa liikunnan lisäksi toteuttaa itseään vetämällä.

Valjakkohiihtokokeita järjestävät Suomen Palveluskoiraliiton sekä VUL:n alaiset jäsenyhdistykset. Näiden kokeiden säännöt poikkeavat hieman toisistaan mm. osallistumisoikeuden osalta. Sulanmaan lajeja järjestävät VUL:n alaiset jäsenyhdistykset.

Valjakkohiihdossa on kolme eri kilpailumuotoa; koirahiihto, valjakkohiihto eli pulkkahiihto sekä edellä mainituista koostuva yhdistetty.

Koirahiihdossa koira vetää valjaissa hiihtäjää. Hiihtäjä ja koira ovat kytkettyinä toisiinsa joustavalla vetonarulla. Lajin kilpailumatkat vaihtelevat 5-20 kilometrin välillä.

Valjakkohiihto eli pulkkahiihto on koirahiihtoa rankempi laji, kun kilpailumatka on usein 5-15 kilometriä ja perässään koira vetää hiihtäjän lisäksi lisäpainoilla varustettua pulkkaa.

Yhdistetyssä mennään ensimmäinen kierros pulkka perässä ja toinen kierros koirahiihtona yhden kierroksen pituuden ollessa 5-7,5 kilometriä. Yhdistetyn yhteislähtö mittaa koiran sosiaalista käyttäytymistä kuten myös ohitustilanteet ladulla. Vaihtopaikalla koiran on oltava hallinnassa niin, että oma vaihtoalue löytyy ja pulkan irrotus käy mahdollisimman helposti.

Potkukelkkailu l. kickspark (SP1 ja SP2) on suositun kickbiken eli potkupyörän talvinen vastine ja sen suosio kasvaa koko ajan. Kickspark-potkukelkka on tavalliseen potkukelkkaan verrattuna huomattavasti monikäyttöisempi ja kevyen, mutta silti jäykän runkonsa ansiosta sitä on helpompi käsitellä ja hallita. Koirat tai koirat kytketään valjaista joustavalla vetonarulla kelkkaan, ohjaajan avustaessa kelkan kyydissä potkimalla vauhtia.

Koirajuoksu (canicross)

Koirajuoksussa koira vetää perässään juoksijaa ja koirakko etenee radalla pääasiassa sitä vauhtia, mitä juoksija pystyy koiran perässä juoksemaan. Koirajuoksun aloituskynnys on matala, koska koiran valjaiden, vetonarun ja -vyön lisäksi ohjaaja tarvitsee ainoastaan lenkkikengät.

Koirapyöräily (bikejoring)

Koirajuoksuun verrattuna koirapyöräily on huomattavasti vauhdikkaampi laji. Koira on kytketty valjaistaan joustavalla vetonarulla joko maastopyörään (yleisin käytäntö) tai ohjaajaan. Vaikka lajin suosio kasvaakin vuosi vuodelta, se ei ole vaativuudesta johtuen yltänyt koskaan aivan koirajuoksun ja kärryajon tasolle asti. Koirapyöräilyä ei turvallisuussyistä pitäisi koskaan kokeilla täysin vetoon tottumattomalla koiralla.

Yhden tai useamman koiran kärryluokat (DS ja DR)

1-2 koiran kärryajo on teknisessä mielessä verrattavissa koirapyöräilyyn. 1- ja 2-koiran luokissa käytetään pääosin potkupyörää eli kickbikea, jota koira/koirat vetävät. Ohjaaja vauhdittaa menoa potkimalla itse mukana. 1- ja 2-koiran kickbike-luokat sopivat lähes kaikille ja lajin suosio kasvaa koko ajan.

4-8-koiran luokissa ajetaan 3- tai 4-pyöräisellä jarrulla varustetulla kärryllä, johon koirat on kytketty valjakkoajon tapaan kärrystä lähtevään vetoliinaan pareittain ja peräkkäin. Ohjaaja seisoo kärryn kyydissä koiria käskyttäen, tasapainottaa kärryn kulkua vartalonliikkeillä ja avustaa koiria potkimalla lisää vauhtia.

Vesipelastus soveltuu lähes kaiken rotuisille koirille. Koiran täytyy uida mielellään ja sillä täytyy olla perustottelevaisuus kunnossa. Fyysisiä ominaisuuksia tulee olla sen verran, että koira jaksaa vetää kumivenettä tai hinata ihmistä vedessä.

Luonteeltaan vesipelastuskoiran tulee olla avoin ja luottavainen eikä se saa olla aggressiivinen.

VEPE-kokeessa koira suorittaa erilaisia tehtäviä, kuten esineiden viemistä veneeseen ja veneeen tuomista rantaan.

HARRASTUSLAJIGALLERIA

Klikkaa kuvia suuremmaksi.

Back To Top
Search