skip to Main Content

Suomen Dobermannyhdistys on vuonna 1950 perustettu valtakunnallinen rotujärjestö. Sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on herättää harrastusta kenneltyöhön ja varsinkin dobermannrotuun, sekä edistää rodun jalostusta ja ohjata jäseniään oikein hoitamaan, kasvattamaan ja kouluttamaan koiriaan.

Oulunkylän maja - ja kenttä

Katuosoite: Jokiniementie 1, Helsinki
testilogo_volx

Suomen Dobermannyhdistys ry - vuodesta 1950

© Susanna Eksymä
Suomen Dobermannyhdistys ry | Finska Dobermannförening rf

Feed Doesn't exists

Facebook:

Dobermanni, Harrastekoirani.

Tässä julkaisu sarjassa kerrotaan eri työtehtävistä mitä dobermanni voi harrastaa ja tehdä. Jokainen tarina kertoo lyhyesti ainakin siitä mitä ominaisuuksia koiralta tarvitaan tehtävään, Onko pentua valittaessa hyvä kiinnittää johonkin huomiota, Miten lajia /tehtävää voi harjoitella ja missä. Onko jotain erikois välineistöä ostettava harrastamiseen liittyen, tarvitseeko koira lisenssejä tai suoritteita ennen työn tai kisaamisen aloittamista. Onko vuosittais tarkastuksia tai tasokokeita. Voiko lajissa kilpailla? Työtehtävässä, miten työtehtäviin hakeudutaan / pääsee?

Vetolajit

Vetolajit ovat erinomainen keino pitää koiran kuntoa yllä läpi vuoden. Harrastelijatasolla laji on kasvattanut suosiotaan tasaisesti kuluneen vuosikymmenen aikana erityisesti sulalla maalla. Vetolajeissa koiralla on päällään lajiin soveltuvat vetovaljaat, jotka on kytketty joustavalla vetoliinalla joko ohjaajaan itseensä tai perässä vedettävään välineeeseen. Yleisin tapa/laji aloittaa on canicross, eli koirajuoksu. Lisää vauhtia harrastamiseen saa kickbikellä tai pyörällä. Useamman koiran perään voi kiinnittää kärryn. Talvella hiihdetään, kelkkaillaan tai ajetaan reellä.

Vetolajeja Suomessa ajetaan kahden liiton alla. Palveluskoiraliitto (SPKL) tarjoaa ainoastaan koirahiihtoa koemuotona, josta on mahdollista saavuttaa myös valion arvo. SPKL on jakanut koirat eri sarjoihin roduittain siten että A-sarja on avoin kaikille, B-sarjaan saavat osallistua kaikki muut, paitsi seisovat lintukoirat ja C-sarja rajaa seisojien lisäksi pois myös suursnautserit, sekä dobermannit. Dobermannit voivat siis kilpailla luokissa A ja B.
Valjakkourheilijoiden liitto (VUL) puolestaan käsittää hiihdon lisäksi myös kaikki muut koiralla ajettavat vetolajit niin lumella, kuin sulalla maallakin. VUL:n puolella luokkajako sulalla maalla roduittain ei ole. Ainoastaan avoin ja RNB (registered Nordic breeds) eli arktiset vetokoirarodut. Talvilajeissa hiihdon osalta on määritelty A ja B sarjat. A sarja on kaikille avoin ja B sarja rajaa pois seisojien ja risteytyskoirien osallistumisen ko luokkaan.

Dobermann soveltuu vetolajeihin erinomaisesti sen sporttisen rakenteen, aktiivisuuden sekä taistelutahdon vuoksi. Dobberi rakastaa oman kehon käyttöä ja omaa hyvin myös kestävyyttä, sekä nopeutta mitä lajissa vaaditaan. Jos pentua valittassa on aikomus vetolajejen pariin suuntautua tulisi kiinnittää huomiota pennuissa sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden kanssa, niin koirien kuin ihmistenkin. Hyvä vetokoira on avoin, sosiaalinen ja välinpitämätön. Sen tulisi olla ensisijaisesti ihmisen koira eikä koirien koira. Hyvällä, sekä huolellisella koulutuksella ja systemaattisella harjoittelulla dobermannin kanssa lajin harrastaminen on todella vauhdikasta ja antoisaa.

Kuvaaja: Aino Pikkusaari
Teksti: Heidi Liimatainen
https://instagram.com/teamwerun.fi?igshid=1om1tft9dnhza
liimatainen_heidi_ja_hexa_03 kopio
liimatainen_heidi_ja_amok_08 kopio
liimatainen_heidi_ja_hexa_00 kopio

Kasvatus

Miten kasvattaja valitsee pennuille kodit ja onko kotikoirat ns “jämäpentuja”?

Kun pentukysely saapuu kasvattajalle (yleensä ensikysely on viesti) on kasvattajan näkökulmasta mukavin viesti semmoinen jossa on kerrottu mahdollisimman kattavasti perheestä, mahdollisista harrastus toiveista sekä asuinympäristöstä. Jos näitä asioita ei ole viestissä mainittu niin kyselen aina lisää. Tässä vaiheessa moni pelästyy, että en halua pentua myydä jos ei esimerkiksi tavoitteellisesti harrasta tai käy näyttelyissä. Tästä kuitenkaan ei ole kyse. Kysymyksiä esitetään, että kasvattaja voi valita luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan sopivan pennun perheeseen ja yleensä kertoa onko kyseisessä pentueessa lähtökohtaisesti odotettavissa toiveita vastaavaa koiraa.

Kasvattaja seuraa hyvin läheisesti pentujen kasvua ja luonteita jo syntymästä. Jo kolmen viikon ikäisissä pennuissa näkyy selviä luonne-eroja jotka vahvistuvat seuraavien viikkojen aikana. Itse koitan kuunnella pennunostajien toiveita ja suunnitelmia sekä testailen pentuja eri tilanteissa mitä normi elämässä tulee vastaan.

Jo pentujen syntyessä seuraan miten vastasyntyneet lähtevät hankkimaan ravintoa, eli miten hakeutuvat nisille mitkä pennuista yrittää aina parhaille apajille eli suurimmille tisseille ja vaikka taistelevat tiensä sille ja ketkä ovat rauhallisempia ja tyytyvät nisään mikä jää jäljelle. Toivottavaa on, että kaikki lähtevät ilman apua syömään ja itse pyrin auttamaan pentuja tässä vaiheessa hyvin vähän. Toki on seurattava, että kaikki saavat ravintoa ja kasvavat hyvin. Seuraavassa kasvuvaiheessa seurataan miten pennut lähtevät tutkimaan ympäristöä, liikkumaan ja miten käyttäytyvät laumassa. Jo hyvin pienenä pennuissa huomaa selviä luonne eroja sosiaalisuudessa, ahneudessa, uteliaisuudessa, miten toipuvat säikähdyksestä ym. Viisi-kuusi viikkoisesta pennusta voi nähdä jo hyvin minkä tyyppinen kaveri on kasvamassa siis perusluonteeltaan. Tässä vaiheessa itse ehdottelen pentuja varanneille heidän elämäntilanteeseen ja toiveisiin sopivinta pentua. Usein pentuja kun tullaan katsomaan ihmisten huomio kiinnittyy eniten pentulaatikon dominoivimpaan pentuihin tai pahimpiin äkäpusseihin joka sinällään ihan ymmärrettävää onhan nämä kaverit hyvin esillä jyräten sisarukset jalkoihin minä, minä asenteellaan. Näistä kavereista saattaa kuitenkin kasvaa ne pentueen haastavimmat joiden kanssa joutuu nuoruusvuosina keskustelemaan käytös säännöistä kerran jos toisenkin.

Kaikkein parhaimpaan tulokseen kotivalinnoissa ollaan päästy aina sillä, että pentua etsivät ovat kertoneet perheestään ja toiveistaan rehellisesti mahdollisimman paljon ja yhdessä olemme valinneet sopivan pennun. Eli kotikoirat ei suinkaan ole niitä jämäpentuja. Tärkein asia jokaiselle kasvattajalle on, että pentu pääsee kotiin jossa se on rakastettu ja tarkkaan mietitty perheenjäsen jota hoidetaan hyvin.

asd1
asd2 kopio
asd3 kopio
asd4 kopio

Agility

Mitä agility on?
Agility on vauhdikas koirien esteratakilpailu. Agilityssä ihminen ohjaa koiran virheettömästi ja mahdollisimman nopeasti tuomarin suunnitteleman radan läpi.

Ratatyyppejä on kaksi: agilityrata ja hyppyrata. Radalla on yleensä 12–20 estettä.
Tämä oli lainaus Kennelliiton julkaisusta.

Agilityn harrastaminen Dobermannin kanssa on kuin löysit päätäsi seinään monen monta kertaa…Mutta niin ihanaa ja antoisaa.
Dobermanni on voimakas ja nopea koira ja myös hyvin itsepäinen.
Hyvän ponnistusvoiman ja pitkän laukka askeleen takia estesarjoilla ohjaajan on tehtävä hurjasti töitä.
Kontakti esteet tulee kouluttaa hyvin alusta asti että askeleet sopii hyvin kontaktipinnoille.
Monet kouluttajat ovat ihastuneet Dobberin tapaan työskennellä. He ovat myös yllättyneitä kuinka pienesti näinkin iso koira pystyy kääntymään.
Loppujen lopuksi kun teet hyvät pohjat agilityyn koiralle ja jaksat treenata ja vielä treenata niin pääsette pitkälle tässäkin lajissa.
Koiran lihashuolto on myös tärkeätä. Ennen ja jälkeen lämppä ja jähkä lenkit on kaikki kaikessa.

Paljon ei dobbereita näy kisakentillä mutta toivottavasti suunta olisi ylöspäin.
Yhdistys pyrkii järjestämään kaksi kertaa vuodessa agility koulutusta. Sinne vaan mukaan koirien kanssa tai muuten vaan katsomaan dobberiliitoa.

Teksti Satu Santamäki

Kuva: Janne Penttinen

Kuva Janne Penttinen(1)

Kuva: Janne Penttinen

Kuva Janne Penttinen

Kuva: Janne Penttinen

Kuva Janne Penttinen_

Näyttely

Dobermannien kanssa harrastetaan myös näyttelyitä. Näyttelyissä koiran ulkoinen olemus ja rakenne sekä terve rodunomainen liikunta on arvostelun kohteena. Rotumääritelmä ohjaa arvostelua näyttelyissä.

Kun valitsen pentua ja tarkoituksena on myös käyttää koiraa näyttelyssä, ensimmäisenä katson koiran kokonaisuutta, luonnetta, ryhtiä ja miten se kantaa itseään. Seuraan pennun liikkumista ja miten se ”jää seisomaan itsekseen”. Sitten aletaan tutkimaan pennun rakennetta ja liikuntaa. Pää on se, johon kiinnitän huomion ensimmäisenä, etenkin ilmeeseen. Sitten selkälinja ja mittasuhteet, kulmaukset yms.  Itse tarkastelen pentua 5 vkon ikäisenä , silloin se on suunnilleen mittasuhteiltaan ja rakenteeltaan sitä mitä se on aikuisenakin.

Kukaan ei ole seppä syntyessään ja näyttelyihin tulee myös harjoitella. Pennulle opetetaan esim ruokakupilla ensin seisomista, siten että se antaa siirrellä jalkojaan yms. Kun tämä on ”hanskassa” voidaan siirtyä palloon , mieleiseen leluun tai vaihtoehtoisesti namipalaan. Pieniä hetkiä kerrallaan seisomista ja palkka. Vaatii toistoa ja toistoa ja sitkeyttä omistajalta.

Tärkeä osa näyttelyä ajatellen on myös koiran liikunta. Koiran tulee ravata (ei rynniä, ei peitsata tai hyppiä) ohjaajan vasemmalla puolella vetämättä. Sitä tulee myös harjoitella ensin omineen ja vähitellen myös muiden kanssa (näin vältetään kehässä kilpajuoksu edellä tai takana olevan koiran kanssa).

Koiran tulee myös näyttää hampaat ja uroksilta tarkastetaan kivekset. Näitä tulee myös ensi alkuun katsoa itse ja sitten totuttaa pentu, että muutkin saa tehdä saman. Pennulle on hyvä vahvistaa tätä sanomalla esim”Hampaat”, kun suuhun katsotaan. Tuomarin tulee myös tutkia koiran kroppa käsillä ja siihen tulee myös koira totuttaa.

Näyttelyissä on omat näyttelykaulaimet ja hihnat, näitä voi kysellä vaikka oman paikkakunnan  lemmikkieläinkaupasta. Kaulain ja hihna on hyvä ottaa mahdollisimman nopeasti myös näyttelyharjoitteluun mukaan.

Monilla paikkakunnilla paikalliset koiraseurat tarjoavat myös näyttelykoulutusta, sinne kannattaa ilmoittautua mukaan.

 

Mukavia näyttelyhetkiä koirasi kanssa !

Kuva: Minna Vasala

kuva Minna Vasala

Kuva: Petra Parviainen-Tohmo

kuva Petra

Kuva: Marinka Lintulaakso

kuva Marinka

Kuva: Hanna Helynen

kuva Hanna Helynen

Rally-Toko

Rally-toko on hauska laji, josta saa hyvää aktiviteettia sekä monipuolista, motoriikkaa ja
korvienväliä kehittävää tekemistä kaiken ikäisille koirille. Mikäli nälkä kasvaa syödessä niin lajista löytyy
kyllä tekemistä vaativampaankin harrastamiseen jopa arvokisatasolla.
Laji on kehitetty alun alkaen jenkeissä 2000 -luvun alkupuolella yhdistelemällä elementtejä niin tokosta,
agilitystä kuin koiratanssistakin. Suomessa rally-toko virallistettiin vuonna 2015 ja se kuuluu SPKL:n alle,
joten kilpailemiseen tarvitaan lisenssi. Arvokilpailuja on Suomessa SM-kisat vuosittain, lisäksi pohjoismaiset
mestaruuskisat (PM Nordic). Tulossa on myös EM- ja MM-kisat lähivuosina.

Tehtäviä on kokonaisuudessaan reilu 90, joista alokasluokka pitää sisällään ensimmäiset 34 kylttiä. Luokkien
vaihduttua mukana on aina kaikki aiempienkin luokkien tehtävät ja voittajaluokasta eteenpäin ne voidaan
tehdä ohjaajan molemmin puolin. Kaikki kylttitehtävät löytyvät palveluskoiraliiton Virkku -palvelusta.
Luokkia lajissa on neljä; alokasluokka, avoin luokka, voittajaluokka ja Mestariluokka. Alempien luokkien
tehtävät ovat simppeleitä ja liikkeet suoritetaan vasemmalla puolella seuraten. Alokasluokassa koira on
kytkettynä ja kynnys alokasluokan kilpailuihin on haluttu pitää kohtuullisen matalana.
Tehtäviä on helppoa harjoitella vaikka ihan kotona, pienessäkin tilassa. Kaikkia tehtäviä voi pilkkoa vielä
osasiin eikä treenaaminen taatusti lopu ikinä. Ratasuorituksiin taasen tarvitsee enemmän tilaa ja
välineistöä; kylttitelineitä, kylttejä, erilaisia kartioita ja ylemmissä luokissa myös hyppyjä ja putkia. Rally-
tokoyhdistyksen sivuilla on julkaistu eri tuomareiden suunnittelemia, virallisia kisaratoja joista voi saada
hyviä ideoita treeneihin.

Kilpailuissa suoritetaan tuomarin suunnittelema rata, jota osallistujat eivät saa ennalta tietää ennen
kisapaikalle menoa. Radalla on aina lähtökyltti, sekä maalikyltti ja niiden välillä kunkin luokan tasoiset,
koeohjeen mukaiset radat. Suoritus kellotetaan ja tasapisteissä nopeampi aika voittaa. Kilpailuissa on aina
yhteinen rataantutustuminen, jossa tehtävät käydään yhdessä tuomarin kanssa läpi.
Maksimipistemäärä on 100, josta mahdollisten virheiden tiimoilta lähdetään vähentämään pisteitä virheen
suuruuden mukaan. Osa virheistä saattaa tuntua muiden lajien harrastajista omituisiltakin, joten kannattaa
tutustua sääntöihin ennen kisauran aloittamista.

Dobermanni soveltuu monipuolisuutensa vuoksi myös tähän lajiin erittäin hyvin ja kykenee tekemään
näyttäviä ja täsmällisiä suorituksia. Koiralta vaaditaan hyvää motoriikkaa ja tekemisen riemua ja sitähän
rodussa riittää. Koiran motorisia taitoja on myös mahdollista kehittää oikeanlaisilla harjoituksilla.
Lajia koulutetaan samoin periaattein kuin muitakin tottelevaisuuslajeja eli olisi hyvä, että koira palkkautuisi
joko ruoalla tai leluilla tai miksei jollain muullakin, vain mielikuvitus on rajana. Pentua valitessa kiinnitän itse
eniten huomiota koiran ruokahaluun ja taistelutahtoon. Leikkimistä voi kovin nuoren pennun kanssa olla
vaikeaa arvioida sillä monesti saalisvietti alkaa vasta heräillä. Ihan tavallinen koira soveltuu lajiin, jos
ohjaajalla on keinot motivoida koiraa. Vaikka tekemistä riittää niin laji ei ole rakettitiedettä.

Kirjoittajasta:
Olen Sevil Ilter ja kilpailen dobermanniemme Osmon kanssa alokasluokassa ja Veeran kanssa
mestariluokassa. Veeralla on valiokello käynnissä ja koulutustunnus RTK4. Kulumme myös Rally-
tokoyhdistyksen kansalliseen valmennusrenkaaseen. Tavoitteemme on arvokisatasolla, mutta tärkeintä on
yhteinen tekemisen ilo!
Olen myös ammatiltani eläintenkouluttaja ja vedän paljon kursseja ja seminaareja lajin ympärillä.

Teksti: Sevil Ilter

Kuvat: Meeri Koski

Kuva: Meeri Koski

a4

Kuva: Meeri Koski

a3

Kuva: Meeri Koski

a2

Kuva: Meeri Koski

a1

PK-Haku

PK- haku on vauhdikas ja hyvin dobermannille sopiva laji.
Haussa koira etsii ”kadonneita” ihmisiä eli maalimiehiä metsästä ilmavainun avulla. Löydettyään maalimiehen koira voi jäädä haukkumaan maalimiehen luo ja ohjaaja löytää paikalle äänen perusteella. Toinen vaihtoehto on ns. rullailmaisu,  jossa maalimiehen löydettyään koira ottaa kaulassa roikkuvan rullan suuhunsa ja palaa ohjaajan luo, jolloin ohjaaja kytkee koiran ja koira johdattaa ohjaajan maalimiehen luo.
Haun harrastamista helpottaa koiran avoimuus ja sosiaalisuus. Ehdoton edellytys lajin harrastamiselle on hyvä hakuryhmä, joten ohjaajalta edellytetään sitoutumista ryhmätreeneihin, säällä kuin säällä.
Koirakon osaamistasoa voi testata hakukokeissa. Kokeessa on henkilöetsinnän lisäksi myös esine-etsintä- ja tottelevaisuusosio.

Arskahaku1
047
025 – kopio (2)
Egoilmaisee

Pelastuskoira

Pelastuskoiratoiminta on osa Vapaaehtoisen pelastuspalvelua (Vapepa), jonka tavoitteena on kouluttaa vapaaehtoisia toimimaan viranomaisten apuna erilaisissa kriisitilanteissa. Pelastuskoirat ovat osa Vapepan ehkä tunnetuinta osa-aluetta eli kadonneiden henkilöiden etsintää. Pelastuskoiratoiminnan tavoitteena onkin kouluttaa koirakoita viranomaisten avuksi etsintätehtäviin. Suomessa viranomaisten apuna käytettäviä pelastuskoirakoita koulutetaan Suomen Palveluskoiraliiton (SPKL) ja Suomen Pelastuskoiraliiton (SPeKL) alaisissa yhdistyksissä. SPKL:n toiminta on laaja-alaista koiratoimintaa kun taas SPeKL keskittyy vain ja ainoastaan pelastuskoiratoimintaan. Allekirjoittanut toimii ja on toiminut koko pelastuskoirauransa SPeKL:n alaisessa yhdistyksessä. Pelastuskoiratoimintaan mukaan päädyin ensimmäisen koirani ollessa vuotias vuonna 2007. Vielä saman vuoden aikana liityin yhdistyksemme hälytysryhmään. Draco (du Ryövärin Tupenrapina 2006-2015) suoritti viimeiset hälytysryhmään vaaditut kokeet vuonna 2012 ja toimi hälytysryhmässä lähes kuolemaansa asti. Yhteisiä etsintöjä Dracon kanssa kertyi kymmeniä. Jokaisessa etsinnässä annoimme oman tärkeän panoksemme kadonneen löytämiseksi. Suurimmaksi osaksi se tarkoitti alueen toteamista tyhjäksi. Tyhjien alueiden koluamiseen olinkin valmistautunut henkisesti, koska ensimmäisestä pelastuskoiratreenistäni alkaen korostettiin löydön osuvan äärimmäisen harvojen osalle. Tämä kaikki tiedostaen Dracon kaksi löytöä ovat itselleni erityisen arvokkaita. Nykyisen koirani Neljän (du Nereidin M´ayhem 2016-) kanssa olen suorittanut jäljeltä perus- ja loppukokeet. Toimin yhdistyksessämme kouluttajana, ryhmänjohtajana ja hallituksen jäsenenä. Etsinnöissä olen toiminut harjoittelijana ja suunnistajana koirapartiossa, koiranohjaajana, ryhmänjohtajana, huollossa sekä jalkapartiossa. Eli vaikka olenkin Vapepassa juurikin pelastuskoiratoiminnan kautta se ei tarkoita sitä, ettenkö tarvittaessa etsinnöissä voisi toimia muissakin kuin koiratehtävissä. Parasta pelastuskoiratoiminnassa on yhteistyö oman koiran kanssa yhteiseksi hyväksi sekä se yhteisöllisyys kaikkien niiden kesken, jotka Vapepassa tekevät työtä saman päämäärän saavuttamiseksi.

Toiminnan tavoite on liitosta riippumatta sama ja liittojen välillä tehdäänkin yhteistyötä niin liitto kuin yhdistystasollakin. Molemmilla liitoilla on oma koejärjestelmänsä, jolla testataan pelastuskoirakon taitoja. Vuodesta 2014 alkaen liitosta riippumatta jokaisen tositoimiin halajavan pelastuskoirakon tulee suorittaa VIRTA- tarkastus (käyttöönottotarkastus), jonka säännöt ovat samat kaikille. Ennen kuin koirakko voi hakeutua VIRTA-tarkastukseen tulee koirakon suorittaa liittonsa sääntöjen mukaiset vähimmäiskokeet sekä jäljeltä että hausta (ns. kahden lajin vaatimus). SPKL:n koirakoiden tulee suorittaa BH-koe ja kansallinen pelastuskoirakoe eli ns. PEKO-T -koe, missä on samassa kokeessa jälki- ja hakuosuus. SPeKL:n koirakot suorittavat peruskokeen molemmista lajeista päivällä sekä vähintään toisesta lajista loppukokeen pimeällä. Liitosta riippumatta koirakon tulee tarkistuttaa taitonsa eli päivittää koesuorituksensa vähintään kahden vuoden välein. VIRTA-tarkastuksessa alueen koko pitäisi valita niin, että sen läpikäymiseen menee vähintään 2-3 tuntia. Alueella on 1-3 maalihenkilöä. Aluetta ei merkata maastoon eikä sitä tallata etukäteen. Tarkastus voidaan järjestää minä vuoden- tai vuorokaudenaikana tahansa. Tarkastuksissa on aina läsnä koirakon lisäksi vähintään virta-tarkastaja, hälytysryhmän edustaja ja suunnistaja koirakolle. Paikalla usein on myös viranomaisen edustaja.

Pelastuskoiratoiminta sopii henkilölle, joka on valmis sitoutumaan ympärivuotiseen ja vuorokautiseen vapaaehtoistoimintaan (24/7/365). Pelastuskoiratoiminta ei ole mitään harrastelua vaan se on useimmiten elämäntapa, jonka tavoitteena on pelastaa ihmishenkiä. Oman kokemukseni mukaan pelastuskoiratoiminnassa koiran ominaisuuksilla ei niin paljon merkitystä kuin ihmisen ominaisuuksilla ja aidolla halulla olla avuksi. Eli olisiko juuri sinusta pelastuskoiranohjaajaksi? Oletko valmis kouluttamaan oman koirasi lisäksi muidenkin koiria ympärivuoden, säässä kuin säässä, niin pimeällä kuin valoisalla? Oletko valmis kouluttautumaan ITSE ensiavussa, suunnistuksessa sekä erilaisissa etsintätaktiikoissa? Oletko valmis jatkamaan tätä koulutusta ja kouluttautumista vuosikausia? Pelastuskoira ei ole koskaan valmis. Ei edes silloin kun kaikki kokeet on suoritettu. Koiran kouluttaminen hälytystasoiseksi kestää kokeneillakin harrastajilla parista vuodesta eteenpäin. Koirakon etsintöihin pätevöittäviä yhteisiä kilometrejä ei kerätä ihan hetkessä. Oletko valmis lähtemään etsimään kadonnutta henkilöä sateessa, paisteessa, pakkasessa, helteessä, lumessa, rännässä, loskassa, moskassa, päivällä tai keskellä yötä? Tarpomaan ties minkälaisissa pusikoissa, risukoissa, suolla, kallioilla tai taajamassa tuntitolkulla kerta toisensa jälkeen, vaikka koskaan mitään konkreettista löytöä ei kohdallesi sattuisikaan? Pystytkö ja jaksatko liikkua maastossa kuin maastossa vähintään pari tuntia putkeen ja pysyä skarppina kokoajan (joko koiran lukemisen ja/ tai suunnistuksen suhteen)? Jos vastasit edes suurimpaan osaan kysymyksistä kyllä, voidaan alkaa miettimään niitä koiran ominaisuuksia.

Pelastuskoiran tulee pystyä suoriutumaan useiden tuntien etsintätilanteista lähes säässä kuin säässä. Koiran tulee jaksaa nostaa se tunteja vanha jälki tai tarkentaa kadonneen haju loppuun sekä ilmaista löytö, vaikka etsintää olisi jatkunut jo tunteja, kuljettuja kilometrejä olisi takana jo lukuisia ja räntää sataa vaakatasossa. Eli tärkein ominaisuus pelastuskoirassa on sitkeys ja motivaatio pitkäkestoiseen työskentelyyn. Koiran motivaatio löytää ihminen pitäisi mennä kaiken muun ylitse. Motivaatio tehdä töitä, vaikka mitään konkreettista ei löytyisikään. Koiran pitää pystyä käyttämään aina tilanteeseen parhaiten soveltuvaa etsintätapaa. Pelastuskoira ei saa olla aggressiivinen ihmisiä kohtaan. Toisia koiriakaan kohtaan se ei ole suotavaa. Koiran pitää kyetä liikkumaan haastavissakin maastoissa. Dobermannissa on paljon sellaista mitä hyvässä pelastuskoirassa tulisikin olla. Huonoimpia puolia on heikko säänkestävyys erityisesti kylmällä sekä kohtuullisen hidas kypsyminen henkisesti.

Koiran tulee hallita monia laajempia kokonaisuuksia kuten työskentely ilma- ja maavainuisesti ja tarpeen mukaan vaihtaminen toiseen. Koiran tulisi kyetä toimimaan erilaisissa ympäristöissä ja häiriöissä (kuten vähän liikuttu metsämaasto, erilaiset taajamaympäristöt, teollisuusalueet, rakennukset, rannat, päivällä ja pimeällä, kaikkina vuodenaikoina). Ilmavainuiseen hakutyöskentelyyn sisältyy mm. hajun tarkentaminen ja ilmaiseminen, eteneminen ohjaajan rintamasuunnassa. PK-hausta tuttu työskentelytapa “pistottaminen” ei ole erityisen optimaalinen työskentelytapa etsinnöissä. Se on oiva lisäapu koiran ohjattavuuteen, mutta ei ensisijainen työskentelymuoto.  Maavainuiseen työskentelyyn sisältyy jäljennosto vapaana ja kytkettynä, keskeltä metsää tai tieltä ja jäljen suunnan määrittäminen. Työskentelytavasta riippumatta koiran tulee kyetä tekemään itsenäisiä ratkaisuja erilaisissa tilanteissa ja sitkeästi ohjaamaan ohjaajaa kohti hajun lähdettä. Tasapainottelu hallinnan ja itsenäisyyden välillä onkin haastavaa. Ohjaajan tehtävänä on tulkita koiran reaktioita sen eleistä ja ilmeistä: tarkentaako hajua maasta vai ilmasta, onko mahdollisesti esine vai ihminen? Onko löydetty jälki tuore vai vanha? Tuleeko koiran saama haju kaukaa vai läheltä? Mistä se voi tulla (tämä vaatii tietoa hajun liikkumisesta erilaisissa maasto- ja keliolosuhteissa sekä kartan ja maaston tuntemusta). Reagoiko ihmiseen vai eläimeen?

Pelastuskoiratoiminnan kuluista.. Periaatteessahan tämä on edullinen harrastus. Koekäynneistä ei peritä maksuja kummassakaan liitossa (pl. BH), eikä mitään lisenssejä tarvita. Yhdistysten jäsenmaksut tuskin ovat mitään päätähuimaavia. Alkuun pääsee ulkoiluvarusteilla itselle ja kunnon valjailla sekä jollain liinan tapaisella koiralle. Muttamutta.. Tämä harrastus on lähes mahdoton ilman, että itsellä olisi auto käytössä. Treenit, kokeet ja etsinnät usein ovat ties missä kaukana julkisien kulkuneuvojen tavoittamattomissa. Treenit ovat lähes säässä kuin säässä, joten auto on koiralle se miellyttävin paikka odottaa omaa vuoroaan.

Jos en onnistunut pelottelemaan riittävästi ja palo pelastuskoiratoimintaan on olemassa kannattaa ensimmäisenä käydä liittojen nettisivuilla ja selvittämässä mitkä pelastuskoirayhdistykset toimivat omalla alueellasi kukaan kun ei treenaa yksin pelastuskoiraa valmiiksi. Yhdistyksillä on hieman eri käytäntöjä uusien jäsenien mukaan ottamiseksi. Näistä tietoa löytynee yhdistysten nettisivuilta ja/tai some-kanavilta. Moni yhdistys tuntuu suosivan pääsykoe ja alkeiskurssia yhdistelmää. Jos toimintaan ei suorilta pääse mukaan syystä tai toisesta suosittelen odotellessa treenaamaan koiran perushallinnan kuntoon ja luomaan hyvää suhdetta puuhailemalla kaikkea mukavaa yhdessä. Yleisesti ihan sama mitä koirallensa kouluttaa tai kouluttelee se parantaa ohjaajan ja koiran välistä suhdetta sekä opettaa koiraa oppimaan ja ohjaajaa opettamaan sekä siinä sivussa koiran ja ohjaajan suhde vahvistuu. Tosin en suosittele purujen treenaamista koiran kanssa, josta haaveilee pelastuskoiraa.

 

Lisätietoa liittojen sivuilta:

www.pelastuskoiraliitto.fi ja www.palveluskoiraliitto.fi

 

 

Koeinfoa:

SPeKL:

Kaikki koirakot suorittavat peruskokeen molemmista lajeista sekä loppukokeen vähintään yhdestä lajista.

Peruskoe

suoritetaan valoisalla

Loppukoe

suoritetaan pimeällä

Huom!
Hallittavuus Luoksepäästävyys ja sosiaalisuus testataan kokeen aluksi ryhmänä. Hallittu liikkuminen ja 3 min paikallaolo maastossa ennen maastosuoritusta. Osana maastosuoritusta pysäytys tai luoksetulo.
JÄLKI
Pituus n. 700m n. 1500m
Kulmat ei jyrkkiä suunnan muutoksia jyrkkiä suunnanmuutoksia Peruskokeessa jäljensuunnan valinta. Takajälki on hylkäyssyy.

Jäljen tulee vähintään kerran ylittää polku, tie tms.

Esineistä kolme tulee löytää ja näistä yhden tulee olla loppuesine.

Ikä 1,5-2h 3-4h
Esineet 4 käyttöesinettä 4 käyttöesinettä
Jäljestämisaika n. 30 min n. 90 min
HAKU
Alueen koko n. 1,5ha n. 3ha Maalihenkilöt tulee löytää ja ilmaista hyväksytysti annetussa ajassa. Virheilmaisuja, eikä jättöjä sallita.
Etsintäaika n. 20 min n. 45 min
Etsittävät henkilöt 2, joista vähintään toinen kevyesti peitetty. 3, joista vähintään yksi täysin peitetty.

lähde: https://www.pelastuskoiraliitto.fi/toiminta/kokeet/koesaannot/

 

 

SPKL:

Kaikki suorittavat kansallisen pelastuskoirakokeen eli ns. PEKO-T kokeen, missä on jälki- sekä hakuosuus peräkkäin samassa kokeessa. Ennen PEKO-T koetta koirakon tulee suorittaa BH-koe.

Sekä jälki- että hakuosuudessa on kaksi tasoa, A ja B. Näistä tasoista A-taso on helpompi ja B-taso

vaativampi. Kansallinen pelastuskoirakoe voidaan järjestää joko haku-A + jälki-B -kokeena tai haku-B + jälkiA -kokeena.

Taso A Taso B Huom!
Hallittavuus Aina 3 osaliikettä (1. hallittu liikkuminen, 2. paikallaolo, 3. irtaantuminen, joka sisältää myös pysähtymisen ja luoksetulon)
Jälkiosuus
Pituus 800 m 1500 m B-tasolla jäljen ylittää yksi harhajälki noin 90 asteen kulmassa
Kulmat 3-4 5-6, joista yksi terävä
Ikä 1,5 h 2,5 h
Esineet 4kpl + loppuesine 5kpl + loppuesine
Jäljestämisaika 30 min 40 min
Hakuosuus
Alueen koko n. 2ha n. 3ha
Etsintäaika 20 min 30 min
Etsittävät henkilöt 1, joka on sijoitettu siten, että koiran käyttäytyminen hänen luonaan voidaan arvioida 2-3, joista vähintään yksi henkilö on sijoitettu kuten A-tasolla.
Koe on pyrittävä järjestämään niin, että jokainen koira siirtyy heti jälkiosuuden jälkeen hakutyöskentelyyn.

Koejärjestelyjen niin vaatiessa voidaan siirtymä kuitenkin sallia, mutta hakusuoritus on kuitenkin tehtävä

mahdollisimman pian jälkiosuuden jälkeen. Hakualue voi olla jokaiselle erikseen tai niin, että samaa aluetta

käytetään useammalle tai kaikille koirille.

lähde: https://www.virkku.net/files/peko-koeohje_2018.pdf

DracojaTiiaKuv.HarriLundelin

Kuva: Harri Lundelin

Neljä2018kuv.AnnaKortekangas

Kuva: Anna Kortekangas

Neljä2018kuv.MariKaukanen

Kuva: Mari Kaukanen

Neljä160717kuv.HarriLundelin

Kuva: Harri Lundelin

Suojeluharrastus

Suojelu on monipuolinen, kiehtova koiraharrastuslaji, joka vaatii paljon harjoittelua ja sitoutumista.

Suojeluun kuuluu:
A – jäljestämisosuus pellolla
B – tottelevaisuusosio koulutuskentällä
C – suojeluosuus koulutuskentällä. Koira -ohjaajan hallinnassa- kiertää piilot risteillen, vartioi ja taistelee koulutetun maalimiehen kanssa.
Suojelukoiran tulee olla terve, tasapainoinen ja innokas saalisleikkiin. Jo nuoren koiran kanssa leikitään paljon saalisleikkejä saalisvietin vahvistamiseksi. Suojelua harrastavan koiran tulee nauttia taistelusta. Myös koiran ahneus on hyvä asia: koulutuksessa voidaan käyttää ruokaa palkkiona.
Lajissa voi kilpailla IGP1-3; BH suoritettuna, ensin IGP1-tulos, seuraavaksi IGP2-tulos ja lopuksi IGP3-luokassa kilpaileminen. Viimeisessä, kolmosluokassa voi kilpailla esim. dobermannien rotumestaruuskilpailuissa, pääsyvaatimusten täyttyessä kaikkien rotujen SM-kilpailuissa ja kansainvälisissä kilpailuissa, kuten dobermannien WM IDC-kilpailut. IGP-kilpailuihin osallistumiseen vaaditaan aina suojelulisenssi.
Eri osa-alueista:
A-osa: Peltojälkeä on hyvä harjoitella monta kertaa viikossa. Aluksi ohjaaja itse tekee jäljet, myöhemmin harjoitellaan myös vieraan tekemä jälki ja vieraat esineet. Tavoite: Ohjaaja kulkee 10m liinan päässä koiran jäljestäessä pellolla tarkasti, jäljellä pysyen. Jälki on luokasta riippuen 300 – 600 askeleen mittainen ja 20 – 60 minuuttia vanha. Jäljellä koira ilmaisee 2 – 3 esinettä. Ilmaisun tulee olla tarkkaa.
B-osa: Tottelevaisuutta on hyvä harjoitella pennusta asti kotona päivittäin. Jokainen liike harjoitellaan pienissä osissa ja harjoittelu pidetään koiralle palkitsevana. Palkka voi olla pentuna nami tai ruoka, myöhemmin pallo/patukka ja leikki lelun kanssa. Saalisleikki jo pentuna on tärkeää, sitä kannattaa tehdä tottelevaisuusharjoittelun lisäksi usein. Tavoitteena on osata koulutuskentällä liikkeet: seuraaminen, liikkeestä istuminen, liikkeestä maahanmeno, liikkeestä seisominen, luoksetulot, noudot noutokapulalla (tasamaa, hyppyeste, A-este), eteenlähetyksestä maahanmeno sekä paikallaolo toisen koiran suorittaessa tottelevaisuusosion.
C-osa: Puruissa käydään ryhmästä riippuen n.1-2 kertaa viikossa. Harrastaakseen tarvitsee maalimiehen ja suojeluharrastusryhmän. Ryhmään pääsemistä auttaa se, että on harjoitellut A- ja B- osat koiran kanssa mahdollisimman hyvin. Tavoite: Suojeluosuudessa koiralta vaaditaan mm. erinomaista tottelevaisuutta, voimakasta puruotetta, välitöntä irrottamista ohjaajan käskystä sekä haastavaa vartiointia maalimiehen edessä. Suojeluosuus perustuu saaliiseen, aktiiviseen aggressioon ja hallintaan. Koiran kouluttaminen vaatii ammattitaitoisen maalimiehen avustajaksi. Maalimies käyttää suojahaalaria ja vahvasti topattua hihaa, johon koira kohdistaa torjuntansa. Lisäksi maalimiehellä on pehmustettu patukka, joka ei vahingoita koiraa ja jolla hän kohdistaa koiraan uhkaa ja näin mittaa sen henkistä rohkeutta.
Kilpailevan  suojelukoiran kouluttaminen vaatii ohjaajalta vastuuntuntoa ja paljon aktiivista harjoittelua. Palkkioksi monipuolisen suojelun ahkerasta harrastamisesta ohjaaja saa elää käyttöominaisuuksiltaan rodunomaisen, upean dobermannin kanssa. Parhaimmillaan suojelua harrastava dobermanni on kodin rakas lemmikki, energinen harrastuskaveri ja toimessa aktiivinen käyttökoira, joka on omistajalleen “kuulolla”. Treenit saattavat joskus olla varsinkin kilpaileville koirille vaativia, joten koirakaverin kaikesta hyvinvoinnista, riittävästä liikunnasta ja vapaana ulkoiluttamisesta tulee aina pitää hyvää huolta.

Teksti: Kirsi Aalto

Kuvat: Kirsi Aalto
dn Olivia vom Landgraf “Omppu” IGP3
du Diamandin Unicorn Rider “Raipe” IGP2

Raipe vartioi piilolla
unski_pelto_09
Raipe seuraa_1
O+pako
ompun jälki 1

TOKO

TOKO eli Tottelevaisuuskoe on kaikille roduille sopiva harrastusmuoto jossa tuomari arvioi koiralle opetettujen liikkeiden hallintaa sekä koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä. Koeliikkeitä ovat muun muassa: paikallaolo, seuraaminen, luoksetulo, kauko-ohjaus ja noutaminen. Liikkeet vaihtelevat tasoluokan mukaan. Tottelevaisuuskokeissa on neljä luokkaa: alokas, avoin, voittaja ja erikoisvoittajaluokka.

Koulutus on helpointa aloittaa ohjatusti esimerkiksi paikallisessa koirakerhossa. Sitä ennen pennulle voi opettaa perusasioita, esim. luoksetuloa, kontaktia ohjaajaan, istumista ja mukana kulkemista. Pennun kanssa on hyvä alusta alkaen käydä ryhmätreeneissä/vilkkaissa paikoissa jotta pentu tottuu erilaisiin häiriöihin.

Taitojen karttuessa voi hakeutua kilpailullisia tavoitteita omaaviin ryhmiin ja sitä kautta mukaan koetoimintaan. Osallistuakseen TOKO-kokeeseen tarvitaan Palveluskoiraliiton lisenssi.

Tokon yksi etu on että sitä voi treenata missä vain, koulutuskenttien lisäksi kotona, puistossa, lenkin yhteydessä tai sitten kylmään vuodenaikaan hallissa tai maneesissa. Jos innostuu Tokosta ja omatoimisesta treenaamisesta ja kisaamisesta tarvitaan joitakin välineitä, erilaisia merkkikartioita, ruutunauhaa, erilaisia noutokapuloita sekä umpinainen ja avoin hyppyeste.

Millainen on hyvä tokokoira?

Ensimmäisenä tärkein: suhde ohjaajaan on oltava kunnossa. Koiran on oltava kiinnostunut omistajastaan ja innostunut ja motivoitunut tekemään asioita hänen kanssaan. Koiran ja ohjaajaan hyvä suhde näkyy kehässä, koira noudattaa tai ainakin yrittää noudattaa ohjaajan käskyjä parhaansa mukaan.

Halu luodaan jo pentuaikana ohjaajan kanssa yhdessä tekemällä. Työskentelyhalukkuutta lisää onnistuminen ja tekemisen oikea-aikainen palkitseminen. Tämän lisäksi perushallinnan pitää myös olla kunnossa.

Hyvä tokokoira on ahne, kestää toistoja ja epäonnistumisia sekä jaksaa yrittää paljon/pitkään saadakseen palkkion. Palkkio voi myös olla pallo tai patukkaleikki mutta tekniikkaa opetettaessa makupala on mielestäni paras apuväline.

Hyvä tokokoira kestää ihmisiä ja muita koiria ympärillään stressaantumatta niistä, toimintakyky säilyy, vaikka ympäristössä olisi paljon melua ja liikettä. Kehässä on koiran ja ohjaajan lisäksi aina liikkeenohjaaja sekä tuomari ja paikallaolot ovat ryhmäliikkeitä joissa luokasta riippuen on 4-6 koiraa kerrallaan ja koiran pitää suoriutua tehtävistä muista välittämättä.

Hyvä tokokoira tarvitsee on-off nappulan. Ylemmissä luokissa voi koiran kanssa joutua kehässä odottamaan pitempiä aikoja, ennen kuin saadaan lupa suorittaa liikkeet. Liikkeiden välillä koiran pitää pysyä ohjaajan luona ja siirtyä ohjaajan mukana seuraavan liikkeen aloituspaikkaan vaivatta. Tokon liikkeissä on vauhtia vaativia, kuten esim luoksetulo, ruutuun ohjaus, sekä keskittymistä ja vähemmän vauhtia vaativia, kuten esim tunnistusnouto. Koiran pitää pystyä säätelemään virettään liikkeestä toiseen.

Tervetuloa mukavan harrastuksen pariin!

Teksti: Tarja Simos-Grönholm
Kuvat: Red Label’s Nice Nitza TOKO SM 2015 ja Red Label’s Sweet Shanell TOKO RM 2018

8D826031457349C1A128E8216788F30F
00B0528930CB48BE90C1C27E6FF472EF
Toko1
Toko2
Toko3

IGP (suojelu) ja FH (erikoisjälki)

Metsäjäljestä poiketen suojelu- sekä erikoisjäljen joutuu koira suorittamaan koeohjeen mukaisella tekniikalla ja kaavioilla. Metsäjäljellä koira voi seurata hajua siitä mihin tuuli sen kuljettanut ja myös etsiä hajua ilmasta mikä on luonnollinen ns oikea jäljestystapa mitä villieläimetkin käyttävät mm metsästäessä. Suojelujälki ja erikoisjälki pitää suorittaa tarkoin määrätyin kuvioin koiran pitää ottaa haju/vainut maasta ja seurata jäljentekijän etenemistä joka askeleen mukaan sekä ilmaista jäljelle jätetyt esineet tietyllä tavalla. Tästä tuleekin sanonta etteivät kyseiset lajit ole jäljestystä vaan tottelevaisuutta pellolla mikä osittain pitää paikkansa.

Varusteiksi tarvitset 10m liinan, isolenkkisen ketjupannan (halutessa böttcher valjaat kuvat 1 ja 2), jälkipaalun (kuva 2) sekä jälkiesineitä jotka suojelujäljessä on noin 10cm pitkät palikat tehty eri materiaaleistä (nahka, puu, kangas) ja erikoisjäljellä voi olla esineenä oikeastaan mitä vain vaikka pieni pala puutarhaletkua. Jäljestyspeltojen käyttöön tarvitset aina maanomistajan luvan.

Opetuksen aloitus yksinkertaistettuna. Poiketen metsäjäljestä pennun ja nuorenkoiran koulutuksessa käytetään apuna yleensä paljon ruokaa. Jälki aloitetaan paalulta aluetta tampataan hieman ja tampatulle alueelle lisätään ruokaa. Jälki etenee ensimmäisillä harjoituskerroilla vain 10-30 metriä jolloin omistaja kävelee vain suoran lyhyin askelin samalla maata rikkoen ja asettamalla ruokaa jokaiselle askeleelle. Jäljen loppuun jätetään myös ruokaa. Pennun jäljestämistä seurataan hyvin tarkasti ja sitä alkuun ohjataan pysymään askelien päällä ja näin opetetaan ajamaan jälki suoraan ihmisen askelien mukaan. Ajan kanssa jäljen pituutta lisätään mukaan otetaan kaarteita, serpentiinejä, 90 asteen kulmia sekä piikkejä. Koiran saaminen koevalmiiksi vaatii useita kymmeniä toistoja jo suojelujäljelle.Suuren suosien saavuttanut erikoisjälki vaatiikin jo keskivertoa lahjakkaamman koiran, oppivaisen ohjaajan, aloittelijalle osaavan taustatuen ja lähes satoja treenejä vuosittain sekä koulutus kestää ensimmäiseen kisaan yleensä vähintään 2 vuotta.

Näiden lajien aloittamiseen on hyvä löytää osaava opettaja jolta saa neuvoja sekä ohjeita etenemiseen näin välttyy isoimmilta teknisiltä virheiltä. Palveluskoira- sekä rotuyhdistykset tarjoavat usein jälkikursseja ja/tai leirejä joissa on helppo aloittaa lajeihin tutustuminen.

Kuvat Maikku Mönkkönen

49609916668_864246959a_w
Kuva Maikku Mönkkönen
49610433901_7552de9398_c
49610692362_6580d9f54a_c

Metsäjälki

Jäljestys on koiralle luontaista, tai sen pitäisi olla. Koiralta vaaditaan kiinnostusta haju maailmaan, suurta motivaatiota palkkion löytämiseen ja joku narunjatko ehkä eli ohjaaja. Pääsääntöisesti dobermann on hyvä jälkikoira. Metsäjälki on luonnollisinta koiralle ja siinä se itse oppii kokemuksensa kautta miten parhaiten päämäärään pääsee. Metsäjäljellä jäljestystyyli on vapaa mikä koiralle tulee luontaisena.

Haluat dobermannin, haluat jälkikoiran, jolla kisata, olet pentulaatikolla? Pikkupennusta näkee jo sen kiinnostuksen nenänkäyttöön, maasta, ilmasta tai ei mistään. Ota se maasta kiinnostunut, mahdollisesti jo omia teitään kulkeva jäljestäjä. Jäljestämiskyky on myös melko vahvasti periytyvä ominaisuus. Ota pentu vanhemmista, joilla tuloksia varsinkin metsäjäljeltä, mikäli mahdollista.

Metsäjäljen lyhyt oppimäärä: Pistä koira kiinni es. puuhun, anna kaverille pidettäväksi, jätä autoon niin, että näkee lähtösi metsään ja ruokakipon kädessäsi. Kävele metsään, aluksi riittää 100-150m, jätä ruokakippo maahaan ja palaa tosi loivasti kaartaen lähtöpaikkaan. Ota koira ja vie se jäljen alkuun sanomatta mitään, katsot vain mitä tekee. Ole onnellinen, jos lähtee jäljestämään, ihan sama ryntääkö vai etenee hitaasti, pääasia, että pääsee palkalle. Tästä se ura alkaa.

Jälki ei ole välineurheilua. Tarvitset vain pannan tai valjaat ja 10m liinan. Ruokaa ei tarvita paitsi loppupalkkana. Tarkoitus on alusta asti jäljestää, ei syödä maasta, kaikkihan tuon osaavat.

Tapoja on monia, mutta tämä esittämäni on aloittelijalle varmasti helpoin. Ei tarvitse tietää eikä osata mitään, ainoastaan seurata mitä koira tekee ja sen mukaan vaikeuttaa tai helpottaa jälkeä.

Jokamiehen oikeus sallii jäljestämisen metsässä, ryhmät tarvitsevat maanomistajien luvat.

Sekä palvelus- että pelastuskoira puolella on mahdollisuus näyttää testeissä ja kokeissa, mitä on jäljestämisestä opittu. Jälkikokeessa on kolme osiota tottelevaisuus (kaavio sama kaikissa palveluskoiralajeissa), esine etsintä jossa koira etsii “hukatut” esineet tallotulta eli merkatulta alueelta ja tietenkin itse jäljestys. Harrastajia on kohtuu paljon ja halutessa jäljestys seuraa sekä lisäoppia on helppo saada.

Metsäjälki on ainoa laji, jossa et kykene koiraa neuvomaan, etkä varsinkaan saa neuvoa, koira haistaa paremmin. Kaiken edellytyksenä on tietysti halukas ja lahjakas koira ja ’nöyrä’ ohjaaja

Kuvat Maikku Mönkkönen

49610686167_04c5b88f76_c
49610685712_5b8cea6380_c
49610431051_db2f1a4fdc_c
49609913093_67dc653fd1_c

Kaverikoira

Kaverikoiratoiminta on Suomen Kennelliiton alaista vapaaehtoistoimintaa, jonka tarkoituksena on luoda hyvää mieltä ja mukavia yhteisiä kokemuksia niin asiakkaalle, koiralle kuin ohjaajallekkin. Kaverikoiran tunnistaa oranssista työhuivistaan.

Kaverikoiriksi soveltuu ihan normaalit kotikoirat, joille on kertynyt jo hieman elämänkokemusta erilaisista ihmisistä, tilanteista ja ympäristöistä, kuten esim. hajut, liukkaat pinnat, mahdolliset apuvälineet, suuremmat ihmisjoukot, yllättävät liikkeet ja äänet. Kaverikoiran tulee olla 2-vuotias, terve, avoin ja ihmisystävällinen koira, joka on kennelliiton rekisterissä tai FIX-rekisterissä tunnistusmerkittynä. Koira täytyy olla peruskoulutettu ja omata hyvät käytöstavat. Myös kyky toimia toisten koirien läheisyydessä on tärkeää.

Kaverikoiran tärkeitä ominaisuuksia ovat: sosiaalisuus ja avoimuus, koiran täytyy itse hakeutua mielellään ihmisen kanssa kontaktiin. Hyvä hermorakenne ja stressinsietokyky, on tärkeää, jotta koira pystyy palautumaan nopeasti stressaavista tilanteista ja muutenkin kykenee rauhoittumaan tarpeen tullen ympäristöstä huolimatta. Kaverikoirilla on kuitenkin paljon luonne-eroja ja kaikenlaisia koiria tarvitaan toimintaan mukaan erityyppisiin kohteisiin, joita voivat olla mm. lasten, nuorten, kehitysvammaisten ja vanhusten päivätoiminta, asumisyksikkö tai hoitolaitos. Myös käyntejä on kouluissa, päiväkodeissa ja erilaisissa tapahtumissa.

Kaverikoiraksi ei sovellu kipeät, liian stressaavat, arat ja pelokkaat koirat tai jotka ovat joskus käyttäytyneet aggressiivisesti ihmistä kohtaan. Myös koiran taustat pitää tuntea hyvin, eli rescue- koira ei valitettavasti sovellu toimintaan mukaan.

Koiran ohjaajalta taas edellytetään hyviä ryhmätyö- ja vuorovaikutustaitoja ja ennen kaikkea motivaatiota ja pitkäjänteistä sitoutumista vapaaehtoistoimintaan. Ohjaajan tulee tuntea koiransa hyvin ja kyetä ennakoimaan koiransa käyttäytymistä, myös ohjaajan ja koiran välillä täytyy olla hyvä ja luottavainen suhde. Ohjaajan tehtävä on tukea ja lukea koiraa vierailujen aikana ja näin taata turvallinen kohtaaminen asiakkaalle ja koiralle. Ohjaajan tulee olla vähintään 18-vuotias ja kennelliiton jäsen.

Kaverikoiratoimintaan voi päästä mukaan kaverikoirakurssin kautta, joita järjestetään useilla paikkakunnilla ympäri Suomea. Kennelliiton sivuilta voit etsiä lähimmän kaverikoiraryhmäsi ja kaverikoiravastaavat kennelpiireittäin.
https://www.kennelliitto.fi/koirat/kaverikoirat

Ansioituneille kaverikoirille SKL myöntää koirakohtaisen kaverikoiramitallin kunniakirjoineen erikseen järjestettävässä palkitsemistapahtumassa. Mitalli annetaan kerran elämässä ansiokkaasta kaverikoiratyöstä.

Kaverikoiratoiminta on erittäin antoisaa ja on ilo olla toiminnassa mukana ja näkemässä kuinka paljon koirat tuottavat hyvää mieltä ja ikimuistoisia kokemuksia asiakkaille. Myös tärkein, koirat nauttivat ja tekevät tätä työtä suurella sydämmellä. Jos olet yhtään kiinnostunut kaverikoiratoiminnasta ja luulet, että koirasi olisi soveltuvainen mukaan toimintaan, niin ota ihmeessä rohkeasti yhteyttä lähimpään kaverikoiraryhmääsi! Dobermanni voi olla mitä mainoin kaverikoira!

Kuvissa esiintyvät Brisha ja Tara. Brisha aloitti kaverikoiratoimintansa 8-vuotiaana ja toimi työssään melkein 12-ikävuoteen asti. Tara on taas toiminut kaverikoirana 2-vuotiaasta asti kohta neljä vuotta. Vakiokohteina meillä on ollut vanhukset, kehitysvammaiset ja erilaiset mielenterveyskuntoutujat nuorista aikuisiin. Käymme mielellämme myös kouluissa, päiväkodeissa ja erilaisissa tapahtumissa.

Teksti: Jenna Kurvinen

Kuvat: Jenna Kurvinen, Janna Kauppila

Brisha_palkitsemistilaisuus
Back To Top
Search