YLEISTÄ ROTUMÄÄRITELMÄN LUONNEOSASTA
Rotumääritelmän mukaan dobermanni on perusolemukseltaan ystävällisen rauhallinen, perheeseen kiintynyt ja lapsirakas. Sillä tulee olla eloisa temperamentti ja kohtuulliseksi määriteltävä terävyys. Ärsytyskynnys tulee olla kohtuullisen korkea. Koska dobermannilta edellytetään hyvää ohjattavuutta ja iloista työskentelyä, ovat toimintakyky, rohkeus ja kovuus huomionarvoisia ominaisuuksia. Jotta dobermannin valppaus soveltuisi ympäristöönsä, on kiinnitettävä erityisesti huomiota sen itsevarmuuteen ja pelottomuuteen.
Rotumääritelmän luonneosan virheistä mainittakoon; puuttuva itsevarmuus, liiallinen temperamentti, liioiteltu terävyys, liian alhainen tai liian korkea ärsytyskynnys. Hylkäykseen johtavat; arkuus, hermostuneisuus ja aggressiivisuus.
Dobermanni on viimeisimmän rotumääritelmän mukaan seura-, suojelu- ja palveluskoira. Dobermanni on ainoa rotu, joka on alun perin jalostettu nimenomaan ja vain suojelukoiraksi. Alkuperäisen käyttötarkoituksen rinnalle on dobermannille syntynyt monia muitakin käyttötarkoituksia, kuten kansalliset pk-lajit, terapiakoira, perhekoira, toko, agility, pelastuskoira, avustajakoira jne.
OLEMASSA OLEVIA KÄYTTÄYTYMISTÄ JA LUONNETTA ANALYSOIVIA TESTEJÄ
Perinteisesti palveluskoirien luonnetta ja ominaisuuksia Suomessa on arvioitu erilaisten palveluskoirakokeiden, rohkeuskokeiden, luonnetestien ja jossain määrin näyttelyssä arvosteltavan kehäkäyttäytymisen avulla. Dobermannilla on rodun kotimaassa ja enenevässä määrin myös muissa rotua harrastavissa maissa käytössä ns. ”Zuchttauglichkeitprüfung” (ZTP), jalostuskelpoisuustesti. Ruotsista Suomeen tullut uusi koirien arviointimenetelmä ”Mentaltest Hundar” (MH). Suomalaisilla kasvattajilla on ollut vapaasti käytettävissään tilastot luonnetesteistä, BH-kokeista, PK-kokeista ja ZTP-tuloksista rotujärjestön tai Kennelliiton ylläpitämiltä internetsivuilta. Lisää MH-kuvauksien tuloksia löytyy Ruotsin Kennelliiton ja Ruotsin Dobermanniyhdistyksen kautta.